Mainos

Kymmenvuotiaat pojat tappoivat pienen James-taaperon julmasti – 25 vuoden takainen murha ei unohdu äidin mielestä: "Kuvittelen, kuinka hän huusi minua ja minä en tullut"

1:29

Kaksikymmentäviisi vuotta sitten Britanniaa järkytti kaksivuotiaan James Bulgerin murha. Raa’an murhan tekijät olivat vain kymmenvuotiaita poikia. Nykyään pojilla on uudet henkilöllisyydet, mikä on Jamesin vanhempien mukaan väärin. Tänä vuonna toisen tekijän anonymiteetti kuitenkin saatetaan murtaa. 

Se oli ensimmäinen kerta, kun pikku-Jamesin äiti jätti rattaat kotiin ja lähti kauppakeskukseen käsi kädessä taaperonsa kanssa.

Äiti piti lastaan kädestä kiinni koko ajan - paitsi sen pienen hetken, kun hän kaivoi lihakaupassa lompakkoaan maksaakseen porsaankyljykset.

Siinä samassa hetkessä James oli kadonnut.

"Minä en tappanut Jamesia. Ne pojat tappoivat"

Äiti, Denise Fergus, ampaisi kaupan ovelle ja mietti, lähteekö oikealle vai vasemmalle. Lähti vasemmalle ja miettii yhä tänäkin päivänä, olisiko oikealle kääntyminen pelastanut kaiken.

Olisiko hän nähnyt kahden kymmenvuotiaan pojan taluttavan hänen Jamesiaan ulos kauppakeskuksesta? Olisiko hän voinut estää kaiken ja sanoa vastaantulijoille, että ei, se ei ole kymmenvuotiaiden pikkuveli, kuten he olivat ohikulkijoille valehdelleet.

Se oli hänen James, jonka pojat olivat houkutelleet mukaansa, vieneet lopulta rautatiekiskoille, heitelleet kivillä, paiskoneet rautatangolla ja jättäneet lopulta raiteille kuolemaan.

– Näen yhä painajaisia ja minut murtaa se ajatus, että lapseni on viime hetkillään huutanut minua. Ja minä en tullut. Monen vuoden ajan sain paniikkikohtauksia kun mietin hänen viimeisiä hetkiään.

I let him go. Näin Fergus nimesi alkuvuonna julkaistun kirjansa, jonka kirjoitti Jamesin muistolle. Kirjan nimi on kouriintuntuvan realistinen: se kuvaa juuri sitä hetkeä, kun äiti päästi irti vajaa kolmevuotiaan poikansa kädestä, ja mahdottomalta tuntunut henkirikos tapahtui.

– Olen syyttänyt itseäni kauan, mutta ymmärsin lopulta, että minä en tappanut Jamesia. Ne pojat tappoivat.

Kuva, joka järkytti maailmaa

James löydettiin kiskoilta vasta kahden päivän kuluttua katoamisesta. Kun syyllisiä etsittiin, julkaistiin valvontakamerakuva kauppakeskuksesta: siinä vaaleahiuksinen James kävelee käsi kädessä nuoren pojan kanssa ulospäin. Näyttää viattomalta, minkä takia kukaan ei ehkä kiinnittänytkään kolmikkoon sen enempää huomiota.

Poliisi pääsi tekijöiden jäljille, kun valvontakameran kuvista tunnistettiin Jon Venables. Toinen pojista oli Robert Thompson. Tekijät olivat vasta kymmenvuotiaita, mikä järkytti koko Britanniaa.

Fergus kertoo kirjassaan oikeudenkäynnistä, jossa hän kohtasi tekijät.

– Poikien vanhemmat eivät osoittaneet mitään myötätuntoa. Päinvastoin, he hymyilivät ja nauroivat.

Fergus oli viimeisillään raskaana tapauksen aikaan, minkä takia hän ei osallistunut istuntoihin, jossa käsiteltiin hänen poikansa viimeisiä hetkiä.

Lääkäri myös kehotti häntä olemaan lukematta uutisia, jotta raskaus ei vaarantuisi. Hän sanookin, että moni muu varmasti tietää enemmän Jamesin kuolemasta kuin hän itse.

Hän lopetti syömisen ja läheiset huoleistuivat: tapat itsesi. Fergus ei välittänyt, sillä niin hän halusikin, päästä sinne, missä James oli. Hautajaisissa hän tuijotti pientä arkkua ja olisi halunnut käpertyä sinne Jamesin kanssa.

"Minun oli tultava vielä äidiksi"

Jamesin isä, Ralph, syytti pitkään Fergusia tapahtuneesta, mutta on myöhemmin katunut sitä. Pariskunnalle tuli kuitenkin ero kahden vuoden kuluttua tapahtuneesta. Kummatkin ovat tahoillaan naimisissa ja saaneet uusia lapsia.

– Minulle tuli olo, että minun on tultava vielä äidiksi. James on yhä mukana elämässämme: kolme poikaani puhuvat hänestä isoveljenään ja Jamesin suuri kuva roikkuu olohuoneemme seinällä.

Fergusin nykyinen aviomies Stuart suree sitä, että hänen vaimonsa tunnetaan vain ”kuolleen James-pojan äitinä”. Aviomiehen mukaan Fergus on mitä huumorintajuisin ja ihanin nainen.

– Hän on yksi hauskimmista ihmisistä, joita ikinä voi tavata. Kun hän on rento ja mukavassa paikassa, hän saa kaikki nauramaan, Stuart kertoo.

Paljastetaanko Venablesin henkilöllisyys?

James Bulgerin isä ja eno ovat vedonneet oikeuteen, että Jon Venablesin henkilöllisyys paljastettaisiin hänen jäätyään kahdesti kiinni lapsipornon hallussapidosta.

Tapaus menee oikeuden käsittelyyn tämän vuoden joulukuussa.

Elinikäinen anonymiteetti

Venables ja Thompson tuomittiin nuorina tekijöinä vankeuteen 8 vuodeksi. Myöhemmin rangaistusta korotettiin 15 vuoteen, mutta heidät kuitenkin vapautettiin lopulta kahdeksan vuoden jälkeen.

He vapautuivat täytettyään 18 vuotta vuonna 2001 ehdonalaiseen vankeuteen. Kummallekin annettiin eliniäksi uudet henkilöllisyydet.

Britanniassa on heidän lisäkseen vain kuusi ihmistä, jotka ovat saaneet elinikäisen anonymiteetin.

Fergus on jatkanut taisteluaan Jamesin muiston puolesta. Sen lisäksi, että hän on perustanut muistosäätiön, hän on kritisoinut heidän oikeuttaan anonymiteettiin sekä sitä rahamäärää, mikä uusiin henkilöllisyyksiin on tarvittu.

Venables on tuomittu myöhemminkin rikoksista. Vuonna 2010 hänet tuomittiin lapsipornon hallussapidosta sekä huumausainerikoksista. Myös vuonna 2017 hänet on uudelleen tuomittu epäiltynä lapsipornon hallussapidosta.

"Muisto hymystä saa minut hymyilemään"

Kerran Fergus jahtasi Venablesia tämän vapautumisen jälkeen; vaikka henkilöllisyys on vaihdettu, kasvoja ei, hän sanoo. Hän näki Venablesin kadulla ja meinasi mennä puhumaan.

Kirjan avulla äiti haluaa, että maailma muistaisi Jamesin muutenkin kuin pienenä poikana, joka koki julman kohtalon. James oli kupliva, iloinen lapsi, joka rakasti tanssia Michael Jacksonia ja juoksi paikasta toiseen hymy huulillaan.

– Muisto hänen hymystään saa minut hymyilemään.

Lähteet: The Guardian, The Mirror, James Bulger – A Mothers Story 

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.