Lahtelaisen Mirva Vesterisen iho on hankaloittanut jokapäiväistä elämää kymmenen vuoden ajan. Milloin ongelmana on ollut kuuma, milloin kylmä – usein myös liian terävä kosketus. Vesterinen jaksaa kuitenkin suhtautua kiukuttelevaan ihoonsa huumorilla.
Mirva Vesterinen, 48, oli aviomiehensä veljen luona kyläilemässä, kun tutut koirat tervehtivät kuten koirilla on tapana. Iholle oli päästävä, eikä rapsutuksistakaan kieltäydytty.
Vesterisen iholle alkoi nousta selvästi näkyviä paukamia.
– Mieheni veli ja hänen vaimonsa olivat molemmat kauhuissaan, että olenko minä koirille tai siitepölylle allerginen. Sanoin, että en ole ollut, enkä ole tietääkseni nytkään, Vesterinen nauraa.
– Olin huomannut paukamia ennenkin, mutta en ollut kiinnittänyt niihin sen enempää huomiota. Ne olivat tulleet ja menneet, Vesterinen jatkaa.
Paukamia oli ilmestynyt muutenkin kuin koirien lähellä.
Usean vuoden ajan tuulinen ja viluinen sää oli ollut omiaan turvottamaan ihoa. Autoa ajaessakin oli usein pakko pitää hanskoja, jollei halunnut sormien muuttuvan nakkipaketiksi.
Nopea ja selvä diagnoosi
Läheisten huolestuminen paukamista sai Mirva Vesterisen talsimaan ihotautilääkärin vastaanotolle.
Ihotautilääkäri otti kaikista mahdollisista tutkimustyökaluista esille kynän ja piirsi rastit Vesterisen molempiin ranteisiin.
Sitten odotettiin.
Pitkään ei tarvinnut kelloa tuijotella, kun raksien päälle jo ilmestyivät tutut paukamat.
Diagnoosi oli selvä: Vesterisellä oli dermografismi eli piirtopaukamointi.
Terveyskirjasto kuvailee oiretta leikkisästi niin, että ihoon voi piirtää. Piirtojäljen päälle tulee nokkosihottumaa, mikä ei sitten olekaan enää niin hauskaa. Paukamat ovat herkkiä kutiamaan.
Vaivasta voi kärsiä kerran elämässään, toistuvasti tai lopun ikäänsä. Aktivoivana tekijänä on virusinfektio. Noin 5–10 prosentilla väestöstä on taipumusta piirtopaukamointiin.
Kun vauhtiin kerran päästiin, todettiin Vesteriselle erityyppisiä nokkosihottumia eli urtikarioita enemmänkin.
Jos Vesterinen haluaisi viettää paukamatonta elämää, olisi hänen syytä välttää sekä kylmää että kuumaa. Kylmä- ja kuumanokkosihottumista käytetään usein nimityksiä kylmä- ja kuuma-allergia.
”Sammun kuin saunalyhty”
Vesteriselle kylmästä, kuumasta ja piirtojäljistä johtuvat paukamat ovat päivittäinen vieras ja riesa.
– Nyt kun on tuuleton ja varsin lämmin sää, niin voin kävellä ulkona lyhyen matkan ilman sormikkaita. Mutta jos olen viisikin minuuttia ilman käsineitä, niin sormeni turpoavat ja punottavat, Vesterinen kertoo.
– Oireet kestävät sellaiset 15 minuuttia, Vesterinen jatkaa.
Kasvoja lukuun ottamatta mikään ruumiinosa ei ole oireilta suojassa. Jos Vesterinen raapii herkästi kutiavaa paukamaa, tekee hän vain hallaa itselleen.
– Mieluiten pysyn erossa omasta ihostani. Minulla ei onneksi ole niin, että paukamat säilyisivät päivätolkulla, Vesterinen sanoo helpottuneena.
Allergia-arsenaaliaan Vesterinen taltuttaa histamiinilla ja montelukastilla. Molemmilla on väsyttävä vaikutus.
– Kymmeneltä sammun kuin saunalyhty ja herään seitsemältä, Vesterinen hymähtää.
”Jotkut kauheasti säikähtävät”
Vesterinen on käynyt samalla kampaajalla useamman vuoden ajan. Aina kun parturi harjaa Vesterisen hiuksia, ilmestyy kaulaan jälkiä. Kerta toisensa jälkeen kampaaja pahoittelee asiaa.
– Sanon aina, että eihän tuo mitään haittaa. Eihän kampaaja voi tehdä työtään koskematta minuun, Vesterinen pohtii.
– Jotkut kauheasti säikähtävät, jos tulee joku reaktio, Vesterinen jatkaa.
Sosiaalista elämää iho-oireet eivät ole kuitenkaan suuremmin häirinneet.
– Lähipiirini tietää, mistä oireet johtuvat, eivätkä vieraat kysele, ja mitäpä se heille kuuluisikaan, Vesterinen toteaa.
Altaaseen tai koviin löylyihin ei ole asiaa
Uimisesta Vesterinen on joutunut luopumaan, vaikka veteen pulahtamisesta ennen kovasti pitikin. Vesi on uimahalleissa yli 20 asteista, mutta se on kuitenkin liian kylmää Vesterisen iholle.
Lue myös: Vaivaako koira-allergia? Asiantuntija antaa toivoa – ankea ongelma voikin päteä vain uroskoiriin
Aiemmin Vesterinen kävi huhkimassa kuntosalilla, mutta allergioiden myötä punttien nostelu on jäänyt.
– Hikoilu aiheuttaa oireita. Voisihan sitä pukea pitkät vaatteet salille, mutta se ei ole hirveän kivaa, jos on vartalo täynnä jälkiä. En tiedä ajattelisivatko ihmiset siitä mitään, mutta kuitenkin, Vesterinen pohtii.
Myös suomalaisuuteen perinteisesti kuuluvasta löylyjen heittämisestä Vesterinen on luopunut liki tyystin.
– Mieheni tykkää saunoa joka päivä. Itse käyn saunassa nykyään ehkä kerran kolmessa kuukaudessa. Miedot löylyt ovat vielä ihan ok, Vesterinen tarkentaa.
”Saavat kunnolla tutkia rouvaa”
Vaikka kylmien juomien välttely ja mikrossa lämmitettyjen lautasten nostelu uunikäsineillä ovat rasittavia lisärasteja arjessa, ei Vesterinen välitä murehtia allergioitaan liikaa.
– Jostain syystä ihoni rettelöi näin. En minä siihen kiinnitä päivittäin huomiota, Vesterinen sanoo.
Pahimmillaan nokkosihottuma voi aiheuttaa kielen, suun tai nielun turvotuksen. Tuolloin tilanne voi äkkiä muuttua hengenvaaralliseksi, koska henki ei enää kulje totuttuun tapaan.
Vesterinen ei ole törmännyt luulosairaus-epäilyihin, vaikka kylmä- tai kuuma-allergiasta kärsivät joutuvat toisinaan selittelemään vaivojaan.
– Lääkärit ovat tienneet aina heti, mistä on kyse. Kerran olin laiska ja kävelin autolta terveysasemalle ilman hanskoja. Vastaanotolla sormet olivat tulipunaiset. Ei siinä tarvinnut selitellä, Vesterinen muistelee.
Vesterinen on hoitanut allergioitaan aina silloin, kun ne ovat tarpeeksi ruvenneet ärsyttämään.
– Aika pitkään jaksan vaivojen kanssa. Nyt olen etsinyt uusia lääkkeitä, jotka eivät väsyttäisi niin paljon. Yhdessä vaiheessa laitoin 3000 euroa laboratoriotutkimuksiin, mutta ei niistä allergioille syytä löytynyt, Vesterinen kertoo.
– Mutta onhan se kiva olla mielenkiintoinen potilas lääkäreille. Saavat kunnolla tutkia rouvaa palkkansa eteen, Vesterinen jatkaa hymyillen.