Tämä on Sarajevo, iso eurooppalainen metropoli vuonna 1992. Kaupunki on serbiarmeijan piirittämä eikä ulospääsyä ole. Kaupunkia ympäröivillä kukkuloilla on satoja tankkeja ja kranaatinheittimiä, jotka moukaroivat kaupunkia toukokuulta 1992 lähtien hellittämättä.
Kadulla liikkuminen oli kukkuloilta tulevien luotien vuoksi äärimmäisen vaarallista. Yli kaksisataa ihmistä kuoli ja yli tuhat haavoittui tarkkampujien luodeista. Kaupungin kadut ovat vieläkin punaisten kranaattijälkien täplittämiä. Niitä sanotaan Sarajevon ruusuiksi.
Viiden litran säilykepurkista liesi
Yksi ampujien suosiossa oleva katu jopa nimettiin tarkk'ampujien kujaksi. Se oli lähistön asukkaille välttämätön vedenhaun takia – ja juuri siksi houkutteleva kohde.
Tarkk'ampujat eivät kaihtaneet siviilikohteita. Kerran leipäjonoon ammuttiin kerralla 22 ihmistä.
Ihmiset joutuivat silti jatkamaan elämäänsä. Lapset opiskelivat matematiikkaa ja englantia, puolityhjistä kaupoista ja avustuskuljetuksista yritettiin hamstrata ruokaa.
Energia oli tiukilla. Yksi ajan keksinnöistä oli "Sarajevo tin can", avustuskuljetuksien mukana tullut viiden litran säilykepurkki, josta voitiin askarrella pikkuruinen liesi.
Piirityksen aikana kaikesta oli pulaa – polttoaineesta, ruuasta, lääkkeistä, vaatteista ja aseista – erityisesti aseista.
Ratkaisuksi kaivettiin Toivon tunneli
Keväällä 1993, melkein vuosi piirityksen alun jälkeen asiaan kehiteltiin epätoivoinen ratkaisu.
