Kustannustoimittaja muistelee Miki Liukkosta – kuvailee julkisuuskuvaa, joka poikkesi todellisuudesta: "Hän oli pohjimmiltaan hyvin ujo"

Kirjailija Miki Liukkonen  menehtyi tiistaina 4. heinäkuuta Helsingissä. Liukkonen oli kuollessaan 33-vuotias. Kuolemasta kertoi kirjakustantamo WSOY tiedotteessaan.

Liukkosen tunsi läheisesti kustannustoimittaja Samuli Knuuti, joka teki tämän kanssa yhteistyötä hänen ensimmäisestä, vuonna 2011 ilmestyneestä runokirjastaan lähtien. Knuuti on toimittanut kaikki Liukkosen kirjat ja kaksikko teki varsinkin viimeisten teosten tiimoilta hyvin tiivistä yhteistyötä. 

– Mielestäni Miki oli sukupolvensa lahjakkain kirjailija, joista varsinkin tämä Elämä: Esipuhe on aivan ällistyttävä teos, että miten se pystyy eläytymään erilaisten ihmisten elämään ja ajatusmaailmaan ja kuvaamaan sen sellaisella kielellä, joka on täynnä ilmaisuja, joilla täytettäisiin satoja runokirjoja, Knuuti kertoo MTV Uutisille. 

Lue myös: Kirjailija Miki Liukkonen on kuollut

Knuuti kuvailee Liukkosella olleen jokseenkin karikatyyrinen julkisuuskuva boheemina, rock-tähden elkeet omanneena kirjailijana. Kustannustoimittaja pohtii, että vaikka Liukkonen esiintyi usein televisiossa sekä lehdissä hieman koppavana, leuhkana sekä lyhytsanaisena, oli käytös tietoista strategiaa sekä itsesuojelua. 

– Hän oli pohjimmiltaan hyvin ujo ihminen, mutta kahden kesken sekä toimitustyössä että ystävänä hän oli hirveän empaattinen ihminen, hirveän hyvä kuuntelija ja hirvittävän kiinnostunut kaikesta, mitä maailmassa tapahtuu. Yksi todella harvoista neroista, jota voin sanoa millään tavalla urallani tai elämässäni tavanneeni. 

Kaksikko tunsi toisensa pitkään ja läheisesti. Knuuti kertoo ymmärtäneensä vasta jälkikäteen, millainen merkitys hänellä itsellään oli Liukkosen työhön kirjailijana. Hän kertoo Liukkosen ottaneen Knuutin kommentit kirjojensa käsikirjoituksista vakavasti ja muokanneensa joskus niiden perusteella kirjojensa suuntaa radikaalistikin. 

Knuutin mukaan keskustelut työn alla olevista kirjoista käytiin Liukkosen kanssa käytiin sähköpostitse, vaikka Knuuti ja Liukkonen tapasivat toisiaan usein. Kohdatessaan he Knuutin mukaan kävivät yleensä nopeasti Liukkosen kirjoihin liittyvät asiat ja sitten siirtyivät puhumaan muusta kirjallisuudesta sekä kauhuelokuvista, joiden katseleminen oli kummankin harrastus. 

Vaikka Liukkonen oli julkisuuskuvaltaan boheemi taiteilija, teki hän Knuutin mukaan aina valtavan määrän töitä jokaista kirjaansa varten. Hän kuvailee varsinkin Liukkosen teoksia O ja Elämä: Esipuhe "maailmankirjallisuudeksi". 

– O:han on saanut Ranskassa hirveästi ylistystä, ja siis itse nostaisin ne ihan David Foster Wallacen mammuttiromaanin Päättymätön riemu rinnalle. Varsinkin Elämä: Esipuhe on siinä kaikessa maksimalismissaan ja kuvailussaan, siinä on yli tuhat sivua aivan sellaista ällistyttävää proosaa, mitä sekä kirjallisuuden lukijana, ammattilaisena että myöskin kirjoittajana ei voi muuta kuin ihaillen kadehtia.