Kun ohjaat uniasi, luot itsesi – tästä syystä unityöskentely kannattaa

Anne Lindholm-Kärki uskoo, että unia ohjaamalla ihminen voi oppia asioita itsestään. Valvemaailmassa elämänohjeita sataa joka puolelta: toimi näin, älä noin, tee tätä, älä tee sitä. – Mutta kun ohjautuu omasta sisäisestä tiedostaan käsin, on yhteydessä itsessä siihen, kuka tietää, niin tekee itselleen oikeita ratkaisuja, hän sanoo.

Anne Lindholm-Kärki uskoo, että unien symboleja ymmärtämällä ja unia ohjaamalla ihminen voi oppia itsestään ja elämästään. Mitä uniharjoitteista oikein saa elämäänsä?

– Ihania asioita. Luovuus rikastuu ja avautuu. Tulee tunne, että sisälläni on joku, joka tietää.

Psykoterapeutti, uniohjaaja- ja kouluttaja Lindholm-Kärki on noin 30 vuoden ajan käyttänyt unia työssään, ensin psykoterapioissa ja sittemmin uni- ja työnohjauksissa sekä koulutuksissa.

Tee kuten sisimpäsi sanoo

Aivan helppoa unien tulkinta ei ole. Se on kuitenkin kannattavaa.

– Saa tehdä aika paljon työtä, käyttää aika paljon tahdonvoimaa. En minäkään ole mikään guru. Olotilat vaihtelevat ja välillä on levotonta, en tiedä, mitä teen, mitä pitää tehdä. Tiedän jo sen, että sisälläni joku tietää joka ikiseen asiaan ratkaisun ja vastauksen. Ja kysyn siltä. Se, kun tiedät, ettet ole maailman tuulien armoilla, lisää luottamusta, elämäniloa, turvallisuutta ja kaikin puolin hyvinvointia, Lindholm-Kärki sanoo.

Valvemaailmassa elämänohjeita sataa joka puolelta: toimi näin, älä noin, tee tätä, älä tee sitä. Joskus ihminen tekee valintoja ja päätöksiä vain sen mukaan, mitä suku, kaverit, yhteiskunta tai oma äiti odottavat.

– Mutta kun ohjautuu omasta sisäisestä tiedostaan käsin, on yhteydessä itsessä siihen, kuka tietää, niin tekee itselleen oikeita ratkaisuja. Tietysti aina välillä tekee harhapolkujakin, mehän olemme ihmisiä, mutta sitten palaa ja tekee sitä, mikä on itselle oikein. Tavallaan unien ohjaaminen on elämän luomista. Olen tiivistänyt sen näin, että kun ymmärrät uniasi, ymmärrät itseäsi; kun ohjaat uniasi, luot itsesi.

Sismpäsi ei ole koskaan väärässä

Lindholm-Kärki puhuu tästä sisäisestä tietäjästä ydinminuutena tai korkeampana minuutena. Oma sisin tietää, miten elämässä kannattaa toimia. Lindholm-Kärki on vakaasti sitä mieltä, ettei sisäisen tiedon pohjalta voi tehdä huonoa päätöstä.

– En ole koskaan kokenut, että olisin tehnyt väärän ratkaisun, jos olen tehnyt sen sisintäni kuunnellen. Ja olen tehnyt outoja ratkaisuja siitä käsin. Joku meissä tietää, mutta sen kuuleminen on hankalaa. Vaatii harjoittelua, että sitä kuulee, Lindholm-Kärki kuvaa.

– Olen tehnyt monta huonoa ratkaisua järkeäni kuunnellen. Todellinen järki ja se sisäinen ääni eivät ole koskaan ristiriidassa toistensa kanssa, mutta pelko ja uskomukset ja sisäinen tieto voivat olla. Me naamioimme pelkomme järjen ääneksi. Jos pelkään tehdä jotain, sanon, ettei ole järkevää. Mutta kun sitä tutkii syvemmin, siellä on pelko, ei järki.

Unityöskentely ei ole nopea prosessi, eikä tuloksia saa parissa päivässä. Joillakin tulosten näkeminen kestää vuosia.

– Kuukaudesta muutamaan vuoteen on ehkä se aikajänne. Mitä tietoisemmin elää päivällä, sitä helpompi on olla tietoinen yöllä. Mitä enemmän on valmis tekemään työtä, sekin vaikuttaa.

Lindholm-Kärki uskoo, että tekniikka alkaa aina lopulta toimia – jos ihminen vain jaksaa panostaa.

– Unityöskentely ei ole mikään mikrovalmisateria. Se on sitä vanhanaikaista hauduttelua, sitä, että nauriit kypsyvät pitkään uunissa. Jos antautuu ja tekee työn, antaa sille aikaa. Harjoitus tekee mestarin ja mestarit harjoittelevat aina.

Ihanne olisi tunti unityöskentelyä päivässä. Harvalla kuitenkaan on aikaa tällaiseen. Toisaalta, millainen toiminta on tärkeämpää kuin oman alitajunnan ymmärtäminen?

– Jos 30 päivän ajan tekee iltameditaation ja päiväsaikaan vahvistaa sitä, minkä kanssa työskentelee, niin kuukaudessa uudet radat alkavat syntyä aivoihin. Sitten niitä pitää pitää yllä koko ajan. Se ei tapahdu niin, että teet kaksi iltaa harjoituksia ja sitten unohdat koko jutun. Tai että kun näet ensimmäisen selkounesi tai unelman toteutuneena unessasi, niin kaikki on hyvin eikä tarvitse enää tehdä mitään. Ei se mene niin. Se on elinikäinen juttu, Lindholm-Kärki sanoo.

– Kun kuuntelen uniani, kuuntelen, mitä sisin sanoo ja ohjaan illalla, mitä unia haluan nähdä, siitä tulee hyvin tärkeää ja palkitsevaa. Tasapaino lisääntyy, on paljon eheämpi, luottaa itseensä ja omiin ratkaisuihinsa. On yhteydessä omaan luovuuteensa. Se tulee niin palkitsevaksi, ettei siitä halua enää päästää irti.

 

Lue myös:

    Uusimmat