Kun elämä ei maistu, luuntiheyskin heikkenee

Tyytymättömyys elämään, vakava masennus ja masennuslääkkeiden käyttö ovat yhteydessä alempaan luuntiheyteen ja luuntiheyden heikkenemiseen, osoittaa proviisori Päivi Rauman Itä-Suomen yliopistossa tarkastettava väitöstutkimus.

Rauma kertoo, että masennuksen ja masennuslääkkeiden käytön haitallinen vaikutus luuntiheyteen oli jo havaittu aiemmissa tutkimuksissa. Se varmistui, mutta uusiakin löytöjä tehtiin.

– Ehkä eniten yllätti se, että tyytyväisyys elämään vaikutti luuntiheyteen positiivisesti.

Toinen kiinnostava havainto oli, että vakavaan masennukseen liittyvä sairaalahoito heikensi luuntiheyttä selvästi.

Rauman tutkimuksessa oli tarkoitus ottaa huomioon myös monet sekoittavat tekijät, joilla voisi olla vaikutusta tuloksiin. Esimerkiksi ilmoitetun masennuslääkkeiden käytön paikkansapitävyys selvitettiin vertaamalla sitä apteekista ostettujen lääkkeiden rekisteriin. Aineisto on peräisin kahdesta laajasta seurantatutkimuksesta Kuopiosta ja Australiasta. Kuopion-aineisto koostui vaihdevuosi-iän ylittäneistä naisista, Australian-aineisto miesväestöstä.

Osteoporoosi ja siitä johtuvat murtumat ovat kasvava terveysongelma varsinkin ikääntyneillä. Masennus ja masennuslääkkeiden käyttö ovat yleistyneet kaikkialla maailmassa.

Myös paino vaikutti 

Tutkimuksessa huomattiin, että kaikilla masennuslääkkeillä ei ole samanlaista vaikutusta luuntiheyteen. Eri lääkeryhmien välillä oli selkeitä eroja. Vaikutusta oli myös koehenkilön painolla: tiettyjen masennuslääkkeiden yhteys luuntiheyden heikkenemiseen tuli esiin kevytrakenteisilla tai alipainoisilla naisilla ja miehillä. 

Tulosten pohjalta sekä vakava masennus että lievemmät oireet, kuten tyytymättömyys elämään, näyttäisivät olevan haitallisia luun terveydelle. Siksi osteoporoosin riski tulisi ottaa huomioon masennuslääkkeitä määrätessä. Masennuksen ehkäiseminen, sen havaitseminen ja riittävä hoito ovat tärkeitä myös alentuneen luuntiheyden ehkäisemiseksi sekä miehillä että naisilla.

– Tässä on taustalla aika monimutkaisia mekanismeja. Tarvitaan lisää solutasolla olevaa tutkimusta ja tiettyjen masennuslääkeryhmien tutkimusta suurilla aineistoilla, Rauma toteaa.  

Lue myös:

    Uusimmat