Kun eduskunnasta lähtee ääniharavamiehiä, naisille voi aueta lisää tilaa

Viime vaaleissa valituista kansanedustajista 34 ei ole nyt asettunut ehdolle. Heistä 22 on miehiä ja 12 naisia.

Vaikka paikastaan luopuvia miehiä on noin puolet enemmän kuin naisia, se ei yksin riitä vaikuttamaan naisten mahdolliseen nousuun.

Pitkänen korostaa luopujien sijaan ehdokkaiden sukupuolijakauman merkitystä. Tilastokeskuksen mukaan naisten osuus ehdokkaista on pysytellyt koko 2000-luvun noin 40 prosentissa.

–  Lisäksi tiedetään, että miehet äänestävät enemmän miehiä ja naiset suunnilleen yhtä paljon miehiä ja naisia. Jos sama trendi jatkuu eli ehdokkaissa on vähän enemmän miehiä ja sukupuolen mukainen äänestäminen on samanlaista kuin aiemmin, luopujien sukupuolijakauma ei välttämättä vaikuta isoon kuvaan.

Minne ohjautuu äänirohmujen kannatus?

Pitkänen huomauttaa, että iso osa luopuvista konkaripoliitikoista on tunnettuja, paljon ääniä keränneitä miehiä.

–  Kun perinteiset ääniharavamiehet puuttuvat listoilta, äänet eivät ohjaudu niin selkeästi tutuille miesehdokkaille, joita on totuttu äänestämän vuosikymmeniä. Ja kun eduskuntaryhmä uudistuu muutoinkin, eduskuntaan voi nousta sekä nuoria että aiempaa enemmän naisia.

Pitkäsen mukaan paljon riippuu siitä, miten valovoimaisia naisehdokkaita puolueet ovat onnistuneet asettamaan listoilleen. Oma osansa on myös muiden mieskansanedustajien kuin kokeneimpien konkareiden tekemillä ratkaisuilla. Esimerkiksi vihreiltä luopuu kaksi näkyvää miesedustajaa, Ville Niinistö Varsinais-Suomessa ja Jani Toivola Uudellamaalla.

–  Vihreiden ehdokastarjonnassa on paljon naisehdokkaita, ja Varsinais-Suomessa ja pääkaupunkiseudulla on ehdolla hyvin näkyviä naisia.

Kuka kahmii vaalirahat?

Pitkäsen mukaan ei pidä unohtaa myöskään politiikan raadollista puolta eli rahaa. Hän sanoo, että tyypillisesti miesten on ollut helpompi kerätä kampanjarahoitusta.

–  Sekin vaikuttaa, miten onnistuu keräämään vaalirahaa ja näkyviä tukijoita, ja minkälaiseksi yksittäisessä vaalipiirissä ehdokaslistan sisäiset asetelmat muotoutuvat.

Pitkänen huomauttaa, että yksittäiset ehdokkaat käyvät tiukimman kamppailun omalla ehdokaslistallaan. Vain muutama kymmenen ääntä saattaa erottaa, nouseeko kansanedustajan paikalle esimerkiksi nuori nainen vai keski-ikäinen mies.

–  Puolueiden välillä on yleensä useampi tuhat ääntä erottamassa, kun viimeisistä paikoista kilpaillaan, mutta yhden puolueen listalla ehdokkaiden välillä voi olla hyvinkin pieniä marginaaleja.

Luopujien keski-ikä noin 60 vuotta

Paikastaan luopuvat, viime vaaleissa valitut kansanedustajat ovat vaalipäivänä keskimäärin noin 60-vuotiaita. Vuoden 1999 vaaleista eteenpäin tarkasteltaessa aiempi korkein keski-ikä oli vuonna 2011, jolloin luopuneet olivat keskimäärin 58-vuotiaita.

Tänä vuonna luopujista 15 on vaalipäivänä 65-vuotiaita tai sitä vanhempia. Vanhin luopuja on 78-vuotias, nuorin 35-vuotias.

Eniten luopujia on vuoden 1999 vaalien jälkeen ollut vuonna 2011, jolloin 36 edellisissä vaaleissa läpi päässyttä ehdokasta ei asettunut ehdolle.

Luopujiin ei ole laskettu kesken kauden muihin tehtäviin siirtyneitä ja heidän tilalleen nousseita, edustajanpaikasta luopuneita.