Mustiin pukeutunut Pedro Avila-Mahkonen istuu levollisena MTV Uutisten sohvalla. Hän on saapunut kertomaan oman versionsa erään illan ja yön tapahtumista Helsingissä juhannuksen tienoilla vuonna 2001, sekä siitä, mitä tuosta yöstä hänen elämälleen seurasi.
– Se oli aikamoinen sotku ihan alusta lähtien. Olin menossa tekemään eräälle ystävälleni palvelusta ja luulin, että tapaan hänet ja menemme yhdessä. Mutta kuten kirjasta voi lukea, lähtötilanne olikin jo ihan toinen, Pedro Avila-Mahkonen sanoo MTV Uutisten haastattelussa.
Avila-Mahkosen elämän muuttaneena yönä mies oli lähtenyt ystävänsä pyynnöstä torpedoksi eli "voimamieheksi" velanperintään, joka johti perinnän kohteena olleen 18-vuotiaan kuolemaan. Tiedotusvälineissä tapaus nimettiin Kumpulan kidutusmurhaksi tapahtumapaikan ja tekotavan mukaan.
MTV Uutiset Suuri suomalainen oikeusmurha? Väärä mies saattoi istua elinkautisen hämäräperäisestä huumemurhasta
– Pahin asia, mitä uhrille tapahtui minun läsnäollessani ja mistä olen koko ajan ottanut vastuun, on se, että väänsin kolme sorminiveltä yhdellä liikkeellä, Avila-Mahkonen sanoo.
– Sitä ennen uhria oli mukiloitu, oli joitakin nyrkiniskuja, mutta lähinnä se oli sellaista, että harjan varrella vedettiin raajoihin. Kaikessa karuudessaan ideana oli se, että henkilö ymmärtää, että hänen kannattaa maksaa velkansa.
Viikkoa myöhemmin Avila-Mahkonen pidätettiin. Käräjäoikeudessa hänet ja toinen mies, Niko Hantunen, tuomittiin kummatkin kymmeneksi vuodeksi vankeuteen törkeästä pahoinpitelystä ja törkeästä kuolemantuottamuksesta.
Hovioikeudessa tuomio koveni ja miehet saivat elinkautiset. Korkeimpaan oikeuteen juttu ei edenyt, koska Avila-Mahkonen ei saanut valituslupaa.
Yllä olevan videon haastattelussa Avila-Mahkonen kertaa kohtalokkaan illan tapahtumia:
– Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun olen kajonnut toiseen fyysisesti. Ironisesti sain sitten elinkautisen. Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä siitä, oliko se aiheeton vai aiheellinen.
Kevättalvella 2013 Avila-Mahkonen oli avovankilassa ja piti taidevuokraamoa Vallilassa. Samassa rakennuksessa piti työhuonettaan toimittaja Perttu Häkkinen, jolle Avila-Mahkonen kertoi tarinansa.
Asiaa kypsyteltyään Häkkinen tarttui aiheeseen ja kirjoitti tapauksesta kirjan, jonka päähenkilö Avila-Mahkonen on. Hukkuminen – Kertomus Kumpulan surmayöstä (Tammi) julkaistiin syyskuun lopussa.
"Saan olla isä tyttärelleni"
Uutisstudiolle haastatteluun saapunut Avila-Mahkonen on yhä ehdonalaisessa vankeudessa, joka päättyy maaliskuussa. Hän kertoo MTV Uutisille, että tärkeintä maailmassa on tällä hetkellä pieni tytär.
– On hienoa, että saan olla isä omalle tyttärelleni. Se on se, mistä nautin eniten, kaikista parasta.
Avila-Mahkonen vietti vankilassa 13 vuotta ja seitsemän kuukautta. Sinä aikana hän jäi sivuun muun muassa kahden tyttärensä elämistä. Heistä vanhempi oli syntynyt ennen Kumpulan öisiä tapahtumia ja toinen miehen ollessa avovankilassa.
– En ole vanhempaa tytärtäni oikeastaan nähnyt hänen elinikänsä aikana pikkuvauvavaiheen jälkeen. Minkä varassa hän olisi, jos Googlesta löytyisi minun nimelläni vain se, mitä siellä tätä ennen oli. Missään niistä ei edes lue lopullista kuolinsyytä: klassinen hukuttamis- tai hukkumiskuolema. On vastuuni vanhempana ja isänä se, minkälaisen perinnön jätän lapsilleni.
Avila-Mahkonen kertoo missionsa kirjan osalta olleen se, että faktat tulevat esiin.
– Minulla kävi onni, että Perttu Häkkinen on kirjoittanut tästä stoorista kirjan. Tästä lähtien tyttärilläni on jotain faktaa, mistä he voivat katsoa, minkälainen oma isä oli.
Muuten Avila-Mahkonen on elämänsä suhteen luottavainen.
– Toiveeni on elää normaalia elämää ja tukea nuoremman tyttäreni kasvua. Katsotaan, jos jossain vaiheessa tapaisin ensimmäisenkin tyttäreni ja saisin jonkinlaisen suhteen häneenkin aikaiseksi. Tässä on mies kohta siinä kunnossa, että voi alkaa haasteisiinkin tarttua. Ajattelen, että tulevaisuus kantaa ja kyllä ne tarvittavat ovet avautuvat.
Hovioikeus totesi syylliseksi
MTV Uutiset on tutustunut myös hovioikeuden päätökseen Avila-Mahkosen tapauksessa. Alla oleva teksti perustuu kokonaisuudessaan hovin näkemykseen Kumpulan surmayöstä. Pedro Avila-Mahkosen version voit puolestaan kuulla jutun alussa olevasta videosta.
Hovioikeuden mukaan kaksikko oli yksissä tuumin pahoinpidellyt Hantusen asunnolle kuljetettua miestä velan perimiseksi. Avila-Mahkonen oli oikeuden mukaan värvätty mukaan velanperintään palkkiota vastaan.
Oikeudessa kuullun kaksikon ja todistajien kertomusten perusteella uhrin pahoinpitely oli alkanut välittömästi, kun Hantusen asunnolle saavuttiin.
Uhria lyötiin hovioikeuden mukaan ainakin nyrkeillä, metallisella rikkalapion varrella, vaatteeseen käärityllä saippualla ja kynttilällä, foliorullalla sekä ruuvimeisselin kahvalla päähän ja ympäri kehoa. Lisäksi uhrilta katkottiin sormia.
Hantusen kertomuksen mukaan uhri oli ollut sormien katkomisen aikaan ilmeisesti tajuttomana, sillä hän ei ollut reagoinut väkivaltaan äännehtelemällä. Hantunen kuitenkin piti kertomansa mukaan uhrin suun edessä tyynyä.
Muutoin uhri oli anellut pahoinpitelynsä aikana armoa, huutanut kivusta ja kieriskellyt tuskissaan. Pahoinpitelyn äänet olivat kantautuneet myös naapuriasuntoon, jonka asukas kävi asunnon ovella valittamassa metelistä.
Oikeus katsoikin, että kaksikko oli vähätellyt väkivaltaa uhrin reaktiosta huolimatta. Väkivaltaa tehtiin miehelle ainakin kahden tunnin ajan. Pahoinpitely ei ollut kuitenkaan yhtäjaksoista, vaan välillä siinä oli taukoja, jonka aikana uhrin oli annettu soittaa puhelimella muun muassa isälleen velkarahojen hankkimiseksi.
Hovioikeuden ratkaisusta puolustus on tyytymätön erityisesti lääkärilausunnoista tehtyihin tulkintoihin, joita se pitää ristiriitaisina ja monilta osin väärinä.
Avila-Mahkonen myönsi pahoinpitelyn
Avila-Mahkonen kertoi hovioikeudessa osallistuneensa pahoinpitelyyn ainoastaan lyömällä uhria kerran nyrkillä ja potkaisemalla tätä polvitaipeeseen. Lisäksi hän kertoi "näpäyttäneensä" uhria harjan varrella muutaman kerran jalkoihin ja käsiin sillä välin, kun tämä puhui isänsä kanssa puhelimessa. Lisäksi hän kertoi potkaisseensa uhria "munille", jonka jälkeen tämä oli oksentanut.
Avila-Mahkosen ja Hantusen kanssa asunnossa oli pahoinpitelyn aikaan kolmas mies, joka oli toiminut kuljettajana, kun uhri oli tuotu Hantusen asunnolle.
Kuljettajan mukaan molemmat miehistä olivat osallistuneet pahoinpitelyyn, mutta Avila-Mahkonen selvästi enemmän. Hänen mukaansa pahoinpitely oli ollut "aika järjetöntä". Hän olikin kertomansa mukaan poistunut asunnosta pahoinpitelyn aikana noin puoleksi tunniksi, koska väkivalta oli ollut "niin raakaa".
Lisäksi pahoinpitelyn loppuvaiheessa paikalle saapui kuljettajan tyttöystävä, joka kuitenkin halusi paikalta pian pois.
Avila-Mahkonen, kuljettaja ja kuljettajan paikalle saapunut naisystävä poistuivat lopulta asunnosta yhtä aikaa. Uhri oli tuolloin vielä elossa.
Oikeuden mukaan paikalle saapui tämän jälkeen ulkopuolisia todistajia, joiden vierailun ajankohdasta voitiin päätellä, ettei asuntoon jääneellä Hantusella ollut mahdollisuutta pahoinpidellä uhria Avila-Mahkosen poistuttua.
Myös kuljettaja ja tämän naisystävä olivat oikeuden mukaan vahvistaneet, että uhri oli ollut heidän pois lähtiessään ulkoisesti samassa kunnossa, kuin hänestä myöhemmin otetuista valokuvista ilmenee.
Peruskuolinsyy pahoinpitely
Oikeuslääkäri totesi uhrin peruskuolemansyyksi fyysisen ja psyykkisen pahoinpitelyn.
Pahoinpitelystä uhri oli saanut mustelmia ja ruhjeita kasvoihin, päähän ja raajoihin. Hänen nenäluunsa oli murtunut ja häneltä oli mennyt sijoiltaan useita sormia. Ruumiinavauksessa pään alueelle kohdistuneesta väkivallasta löydettiin merkkeinä laajoja verenvuotoja ja aivopöhö.
Lisäksi uhrin keuhkoissa todettiin ilmapöhö, joka johtui hengityksen estämisestä upottamalla. Oikeuslääkärin arvion mukaan uhrin välitön kuolemansyy, eli konkreettinen vamma, jonka oireisiin hän kuoli, olikin hukkuminen tai hukuttaminen.
Uhrin keuhkoista löydettiin merkittävä määrä kiljua, jonka pääteltiin olevan peräisin Hantusen asunnossa olleesta noin 30-litraisesta kiljupämpäristä.
Oikeuslääkärin mukaan hukuttaminen oli voitu tehdä upottamalla uhrin päätä toistuvasti nesteeseen ja nostamalla sitä välillä ylös. Uhri olisi oikeuslääkärin mukaan kuitenkin kuollut vammoihinsa ilman hukuttamistakin. Lääkärin mukaan nestettä oli voinut joutua miehen keuhkoihin tilanteessa myös ilman, että hän olisi siihen välittömästi kuollut.
Hovioikeus katsoikin, että kilju oli voinut päätyä uhrin keuhkoihin vain Avila-Mahkosen ja Hantusen toimien johdosta, sillä kiljusaavi oli kevyt, ja nestettä siinä niin vähän, että yksi henkilö ei olisi voinut upottaa siihen rimpuilevan ihmisen päätä ilman, että se olisi kaatunut.
Tuomioksi elinkautinen
Hantunen myönsi syyllistyneensä törkeään pahoinpitelyyn ja törkeään kuolemantuottamukseen, Avila-Mahkonen myönsi pelkän törkeän pahoinpitelyn. Molemmat tuomittiin murhasta ja vapaudenriistosta.
Hovioikeus totesi, ettei kaksikon tarkoituksena ollut alun perin uhrin surmaaminen. Oikeus kuitenkin katsoi, että miesten oli täytynyt ymmärtää aiheuttamiensa vammojen todennäköisesti johtavan uhrin kuolemaan. Kaksikko oli myös pitänyt taukoa pahoinpitelyssä, minkä vuoksi heillä oli ollut oikeuden mukaan aikaa harkita toimintaansa ja sen seurauksia.
Uhrin vammojen katsottiin osoittaneen, että pahoinpitely oli poikkeuksellisen julma ja raaka. Tästä kertoi myös se, että tapauksessa kuultu oikeuslääkäri kertoi oikeudessa, ettei ollut pitkän uransa aikana nähnyt mitään vastaavaa.
Oikeuden mukaan Hantunen ja Avila-Mahkonen olivat yhdessä pahoinpidelleet itseään nuorempaa ja hentorakenteisempaa miestä, jolla ei ollut mahdollisuutta puolustautua, päästä pakoon tai saada apua. Teko katsottiin kokonaisuudessaan törkeäksi ja miesten syyllistyneen murhaan.
Yksi hovioikeuden jäsen oli päätöksestä erimielinen. Hänen mukaansa kaksikolla ei ollut määrätietoista tarkoitusta tai tahtoa surmata miestä, eivätkä he välttämättä ymmärtäneet, että vammat aiheuttaisivat todennäköisesti uhrin kuoleman. Perusteluina hän piti muun muassa sitä, että uhri oli elossa vielä Avila-Mahkosen poistuessa asunnosta. Hänen näkemyksensä mukaan käräjäoikeuden aiempi tuomio oli oikea.