"Asuessani vielä kotona koin kaksi yliluonnollista kokemusta samassa portaikossa. Ensimmäisellä kerralla koirani, joka tuli aina huoneeseeni yläkertaan nukkumaan (juoksi sinne innoissaan edellä) jähmettyi portaiden alapäähän tärisemään, eikä suostunut menemään ylös, vaikka kuinka houkuttelin. Myöhemmin illalla koira taas meni yläkertaan normaalisti.

Mennessäni yksin hakemaan huoneestani jotain tunsin kesken portaiden nousun kylmän puristuksen jalassani! Puristus tuntui ihan selkeästi kädeltä! Pystyin erottamaan sormet puristuksesta, ja se todellakin oli jämäkkä. Menin melkein paniikkiin ja syöksyin takaisin alakertaan. En uskaltanut kertoa asiasta kenellekään. Itse olin jotain 14–15 -vuotias silloin. Nämä jäivät talossa ainoiksi kokemuksiksi. Myöhemmin asiaa miettiessäni olen tajunnut, että vanhemmalla veljelläni oli kokeiluja spiritismin pelaamisesta noihin aikoihin, ja luulen näiden tapahtumien liittyvän siihen. Talo oli siunattu ennen tapahtumien sattumista, koska vanhempani ovat hengellisiä."
– Lukijan tarina

"Vanhin tyttäreni omasi pienenä ajatuksenlukijan kykyjä. Joskus 3–5-vuotiaana hänellä oli tapana sanoa ääneen ajatuksiani. Nyt isompana taito on kadonnut."
– Lukijan tarina

"Olen kokenut eräässä talossa asuessani, että minua on kutsuttu, vaikka kukaan perheenjäsenistä ei kutsunut minua. Toisessa talossa asuessani iltaisin nukkumaan mentäessä entiset asukkaat juttelivat keittiön pöydän ääressä. Äänet kuuluivat kuin kuiskaukset, mutta ei saanut selvää, mitä he juttelivat."
– Lukijan tarina

"Olen kokenut yliluonnollisia asioita koko 43-vuotisen ikäni. Nuorempana sitä kovastikin säikähteli asioita, mutta nyt sitä on jo niin sinut asian kanssa, että ihan pienestä ei hätkähdä. Aistin henkiä lähelläni, välillä kuulen asioita, välillä näen asioita. Onnekseni läheiseni ovat aina tienneet aistimuksistani, ja ystävissäni on paljon saman henkisiä ihmisiä.

Muistan edellisen elämäni, tiedän kuka ja mikä olin. En paljasta sen enempää, kuin että jo lapsena aavistelin, että olen tappanut ihmisen tai ihmisiä edellisessä elämässäni. Ja näin todella oli. Mikä on ollut suuri hämmästykseni sinänsä, että en ole yhtään väkivaltainen ihminen. Tämä ristiriita on jotenkin kummallinen, vaikka sydämeni ja sieluni on edelleen niin täysin se, mikä edellisessä elämässä olin, oikein mikään muu ei ole muuttunut, paitsi että tässä maassa ja tässä elämässä ja tässä maailmantilanteessa ei tulisi mieleenikään lähteä lahtaamaan ihmisiä. Aivan absurdi ajatuskin. Mutta sota nyt on eri tilanne, silloin se väkivallatonkin ihminen pystyy tappamaan. Varmaan monet ihmiset haluaisivat tietää tämän asian, kuten minä tiedän, mutta toisaalta on jotenkin surullista se, että kaipaan sitä maailmaa ja sitä elämää niin valtavasti, että täällä Suomessa eläminen on ankeaa, vaikeaa. Olen aina toivonut muuttavani pois Suomesta, edes niille seuduille, vaikka tietysti se maailma on poissa, mutta samat metsät, joet ja järvet ovat edelleen tallessa."
– Lukijan tarina

"Olen herännyt omituiseen kokemukseen keskellä yötä kahden muun ihmisen kanssa. Valoja, jotka suuntautuivat ikkunaan seuraavaksi, liikkuivat kasvoillemme, ja siitä seinille. Kuin jotain olisi ollut sisällä huoneessa."
– Lukijan tarina

"1970–1980-luvun vaihteessa oli pankkilakko. Eräänä yönä näin unta, että menin töihin liukuman puitteissa vähän tavanomaista myöhemmin. Toiset olivat jo kahvitauolla, ja kun avasin oven, kaikki hihkuivat yhteen ääneen, että pankkilakko on loppunut.

Aamulla sitten menin töihin. Toiset olivat jo kahvitauolla, ja kun avasin oven, kaikki hihkuivat yhteen ääneen, että pankkilakko on loppunut!"
– Lukijan tarina