Vaikeasta aiheesta keskustelivat keskiviikkona Uutisaamussa toimittaja ja kirjailija Laura Arffman ja sairaalapastori Maarit Nissinen.
Laura Arffman on kirjoittanut viime kesänä menehtyneen Mona-Liisa Nousiaisen elämäkerran Mona-Liisa – urheilija, muusikko, ihminen -kirjan. Mona-Liisan kuollessa hänellä oli 9-vuotias tytär Isabella. Mona-Liisan kuolemasta oltiin Arffmanin mukaan rehellisiä Isabellalle.
Lue lisää: Kirjapaljastus: Mona-Liisa Nousiaisen mystisten vatsavaivojen laatu selvisi lohduttomalla tavalla – "Lääkäri meni hiljaiseksi ja valkoiseksi"
– Isabellan suuntaan oltiin tosi avoimia. Luulen, että se teki kuolemasta, joka on meille kaikille tosi pelottava asia, vähemmän pelottavan ja helpomman, Arffman kertoo.
– On todella tärkeää, että lapset otetaan mukaan. Lapset ymmärtävät enemmän kuin me arvaammekaan, sairaalapastori Maarit Nissinen toteaa.
Lapsen kehitystaso mielessä pitäen on tärkeää olla avoin tapahtumista. Riskinä voi olla, että lapsi alkaa paikata mielessään tapahtumista häneltä pimitettyjä asioita omin päin.
– Lapsen suru on erilaista kuin aikuisen suru. Tällöin koko perusturva elämään horjuu siinä kohtaa, Nissinen kertoo.
Nissinen kertoo, että hänen työnsä on tukea koko perhettä surutyössä.
– Se on sellaista rinnalla kulkemista, hän sanoo.
Katso yltä Uutisaamun haastattelu, jossa käsitellään Mona-Liisan ja Isabellan tarinaa ja Nissisen kokemuksia sairaalapappina saattohoitokodissa.