Kolme vuotta sitten, kun Kreikka valmistautui edellisiin parlamenttivaaleihin, tunnelma pääkaupungissa Ateenassa oli synkkä. Olin paikalla myös silloin. Finanssikriisin jälkimainingit löivät vielä korkealle.
Mielenosoittajat olivat vallanneet Syntagma-aukion Kreikan pääkaupungin ydinkeskustassa, poliisi reagoi agressiivisesti kaikkiin mielenilmauksiin, liiketilat ammottivat tyhjyyttään, puistot olivat täynnä laittomia maahanmuuttajia ja tavallinen kreikkalainen vihasi Euroopan unionin verenhimoista säästölinjaa.
Suomalaisen ja saksalaisen oli parempi esittää vaikka norjalaista. Siksi paljon säästölinjan ylimpiä oppimestareita vihattiin.
Nyt, sunnuntain parlamenttivaalien aattopäivinä, en enää löydä Akropolis-kukkulan juurelta samaa toivottomuutta. Enkä myöskään taannoista pyhää vihaa säästöjen ja uudistusten puolesta puhuvia euromaita vastaan. En, vaikka miten yrittäisin olla kyyninen ja epäileväinen.
Kaikista hälyyttävistä uutisista huolimatta usko ja toivo on palannut Kreikkaan. Ei kovin väkevästi, mutta kuitenkin.
Viime käynneiltä tuttu ravintoloitsija Yannis vahvistaa, että "reilut puoli vuotta on mennyt paremmin". Samaa sanoo televisiotoimittaja Giorgios, joka on pantu haastattelemaan Ateenaan vaalien vuoksi saapuneita ulkomaisia toimittajia. Vaikka markkinoilla varaudutaan pahimaan mahdolliseen vaalitulokseen ja jopa Kreikan eroon eroalueesta, maan talouden uskotaan tänä vuonna kasvavan ainakin 2,5 prosenttia.
Ateenalaisella vaatetorilla pienituloiset ihmiset kuitenkin muistuttavat, että uskoa ja toivoa on, koska merkittävä osa rahasta liikkuu ilman kuittia. Jos ei liikkuisi, jos kaikki työttömät olisivat romahtaneen sosiaaliturvan varassa, valot olisi jo sammutettu ja viimeinen tekisi lähtöä.