Kreikka uskoo parempaan – mutta ilman kuittia

Mielenosoittajat olivat vallanneet Syntagma-aukion Kreikan pääkaupungin ydinkeskustassa, poliisi reagoi agressiivisesti kaikkiin mielenilmauksiin, liiketilat ammottivat tyhjyyttään, puistot olivat täynnä laittomia maahanmuuttajia ja tavallinen kreikkalainen vihasi Euroopan unionin verenhimoista säästölinjaa.

Suomalaisen ja saksalaisen oli parempi esittää vaikka norjalaista. Siksi paljon säästölinjan ylimpiä oppimestareita vihattiin.

Nyt, sunnuntain parlamenttivaalien aattopäivinä, en enää löydä Akropolis-kukkulan juurelta samaa toivottomuutta. Enkä myöskään taannoista pyhää vihaa säästöjen ja uudistusten puolesta puhuvia euromaita vastaan. En, vaikka miten yrittäisin olla kyyninen ja epäileväinen.

Kaikista hälyyttävistä uutisista huolimatta usko ja toivo on palannut Kreikkaan. Ei kovin väkevästi, mutta kuitenkin.

Viime käynneiltä tuttu ravintoloitsija Yannis vahvistaa, että "reilut puoli vuotta on mennyt paremmin". Samaa sanoo televisiotoimittaja Giorgios, joka on pantu haastattelemaan Ateenaan vaalien vuoksi saapuneita ulkomaisia toimittajia. Vaikka markkinoilla varaudutaan pahimaan mahdolliseen vaalitulokseen ja jopa Kreikan eroon eroalueesta, maan talouden uskotaan tänä vuonna kasvavan ainakin 2,5 prosenttia.

Ateenalaisella vaatetorilla pienituloiset ihmiset kuitenkin muistuttavat, että uskoa ja toivoa on, koska merkittävä osa rahasta liikkuu ilman kuittia. Jos ei liikkuisi, jos kaikki työttömät olisivat romahtaneen sosiaaliturvan varassa, valot olisi jo sammutettu ja viimeinen tekisi lähtöä.

Harmaa talous on koko kriisin ajan ollut kreikkalaisten pelastus. Toisaalta se on myös se heikko kohta, jonka vuoksi helleenejä on vaikea auttaa nousemaan omille jaloilleen. Korruptoituneen upporikkaan eliitin ohjaama hallintokoneisto on kyvytön käyttämään kaikkia niitä tukimiljardeja, joita Kreikkaan on syydetty.

Saksalais-kreikkalainen toimittajaystäväni Chrissy kertoo haastatelleensa viime viikkoina kymmeniä ja kymmeniä ihmisiä kaikista sosiaaliluokista ja ikäryhmistä. Lähes kaikki myöntävät, että vain vasemmistolainen Syriza ja sen karismaattinen johtaja Alexis Tsipras pystyvät käynnistämään muutoksen, lopettamaan korruption ja veronkierron.

Toisaalta erityisesti viimeksi mainittu myös hirvittää. Tavallinen kreikkalainen pienyrittäjä, joita on on paljon, ei ole vuosiin joutunut laskemaan, miten paljon pitää jäädä käteen verojen jälkeen, jotta pärjää. Veroja ennen on ollut sama kuin verojen jälkeen.

Ehkä lupaavinta on se, että toisin kuin kolme vuotta sitten, tavallinen kreikkalainen ei enää usko Tsiprasin suuriin lupauksiin. Ei minimipalkan kaksinkertaistamiseen eikä siihen, että miljardivelat voidaan jättää maksamatta.

Se tarkoittaa käytännössä, että vasemmistojohtajan ei tarvitse lunastaa höyrypäisimpiä lupauksia. Euroalueen dominopalikat eivät lähde kaatumaan sunnuntain vaalien jälkeen poliittisesti eikä taloudellisesti. Eikä tänne syydetyille lainamiljardeille tarvitse heittää hyvästejä.