Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mukaan mielenterveysongelman takia hoitoon hakeutuneiden määrä lähes kaksinkertaistui kahdessa vuodessa. Ihmisten parissa viihtyvälle lääketieteen opiskelijalle päivät saman työpöydän ääressä ovat tuntuneet monotonisilta.
Sanna Santikko opiskelee toista vuotta lääketiedettä Tampereen yliopistossa. Korona-aika ja siihen liittyvät rajoitukset ovat siis olleet osa hänen opiskeluaikaansa alusta lähtien. Tampereella lähiopetukseen palattiin toden teolla neljännen periodin alkaessa yli viikko sitten.
Santikko kertoo, että ensimmäisen vuoden alun perehdytysjakson jälkeen opiskelu tapahtui pitkälti etänä. Joitakin taitoja, kuten haavan ompelua, on pystytty järjestämään lähiopetuksena.
Luentoja hän pyrki seuraamaan verkosta reaaliajassa, jonka jälkeen oli vuorossa pienryhmäopetusta ja itsenäistä opiskelua. Kun kaikki tapahtui saman työpöydän ääressä, alkoi se tuntua monotoniselta.
– En ole mikään fani, en pidä etäopiskelusta ollenkaan. Tykkään ihmisistä ja olla ihmisjoukoissa, mutta siihen liittyy sekin, että ei meillä ole ollut pelkkä opiskelu etänä, vaan koko elämä oli etänä. Se on sellaista etäelämää.
– Eniten on jäänyt paitsi vapaa-ajan hommista. Kyllähän luennot siinä menee yhtä sujuvasti etänä. Pienryhmäopetus ei ole tietysti ihan sama etänä kuin livenä, mutta se etäelämä oli se, mikä ei ollut kauhean kivaa, sanoo Santikko.
Mielenterveyspalvelujen kysyntä kasvanut selvästi
Poikkeusolot näkyvät selvästi opiskelijoiden mielenterveydessä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n mukaan mielenterveysongelman takia hoitoon hakeutuneiden määrä lähes kaksinkertaistui kahdessa vuodessa.
Heinä-joulukuussa 2019 hoitoon hakeutuneita oli tuhatta opiskelijaa kohti 23,5. Vastaavana ajankohtana viime vuonna lukema oli jo 44,2.
Yleisimmät syyt avuntarpeelle ovat ahdistuneisuus ja masentuneisuus. YTHS:n johtajaylilääkäri Päivi Metsäniemi sanoo, että pandemia-aika on korostanut tavalliseen elämään liittyvää oireilua.
– Ollaan stressaantuneita ja ahdistuneita. On mielialaoireilua, on unettomuutta, keskittymiskyvyttömyyttä. Kaikenlaista tällaista, joka pienissä määrin kuuluu normaaliin elämään, mutta tämä pandemia ja etäopetus ovat selkeästi pitkittäneet ja vaikeuttaneet tätä oireilua, Metsäniemi toteaa.
ADHD-epäilyn eli aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön vuoksi hoitoon hakeutuneiden määrä on kasvanut suhteellisesti eniten. Päivi Metsäniemi kertoo, että ennen pandemiaa oireiden kanssa selviytyneille on tullut vaikeuksia etäopetukseen liittyvän itseohjautuvuuden kanssa. Kasvaneet paineet ovat näkyneet oireiluna, joka on saanut ihmiset epäilemään, onko kyseessä ADHD vai jotain muuta.
Valmistuminen ja työllistyminen venyvät
Metsäniemi arvioi, että koronan vaikutukset tulevat näkymään vielä pitkään. Esimerkiksi valmistuminen venyy eikä työllistyminen onnistu yhtä helposti kuin ennen.
– Toivoisin, että pandemian päättyminen hiljalleen näkyisi siinä, että palveluja ei enää kysyttäisi samalla tavalla ja että normaalielämään palaaminen helpottaisi tätä oireilua. Mutta se ei tapahdu hetkessä. Tämä aika on kestänyt niin kauan, kaksi vuotta on korkeakouluopinnoissa tosi pitkä aika ja näkyy sillä tavalla, että ei ihan hetkessä tästä ongelmasta päästä eroon, Metsäniemi toteaa.
YTHS:n mukaan opiskelijat joutuvat tällä hetkellä odottamaan lyhytterapioita ja psykiatrin konsultaatiota yhdestä kolmeen kuukautta. Ensimmäinen puhelimitse toteutettava hoitokontakti toteutuu pääsääntöisesti muutaman päivän kuluessa hoidon tarpeen arvioinnista.