Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön mukaan mielenterveysongelman takia hoitoon hakeutuneiden määrä lähes kaksinkertaistui kahdessa vuodessa. Ihmisten parissa viihtyvälle lääketieteen opiskelijalle päivät saman työpöydän ääressä ovat tuntuneet monotonisilta.
Sanna Santikko opiskelee toista vuotta lääketiedettä Tampereen yliopistossa. Korona-aika ja siihen liittyvät rajoitukset ovat siis olleet osa hänen opiskeluaikaansa alusta lähtien. Tampereella lähiopetukseen palattiin toden teolla neljännen periodin alkaessa yli viikko sitten.
Santikko kertoo, että ensimmäisen vuoden alun perehdytysjakson jälkeen opiskelu tapahtui pitkälti etänä. Joitakin taitoja, kuten haavan ompelua, on pystytty järjestämään lähiopetuksena.
Luentoja hän pyrki seuraamaan verkosta reaaliajassa, jonka jälkeen oli vuorossa pienryhmäopetusta ja itsenäistä opiskelua. Kun kaikki tapahtui saman työpöydän ääressä, alkoi se tuntua monotoniselta.
– En ole mikään fani, en pidä etäopiskelusta ollenkaan. Tykkään ihmisistä ja olla ihmisjoukoissa, mutta siihen liittyy sekin, että ei meillä ole ollut pelkkä opiskelu etänä, vaan koko elämä oli etänä. Se on sellaista etäelämää.
– Eniten on jäänyt paitsi vapaa-ajan hommista. Kyllähän luennot siinä menee yhtä sujuvasti etänä. Pienryhmäopetus ei ole tietysti ihan sama etänä kuin livenä, mutta se etäelämä oli se, mikä ei ollut kauhean kivaa, sanoo Santikko.
Mielenterveyspalvelujen kysyntä kasvanut selvästi
Poikkeusolot näkyvät selvästi opiskelijoiden mielenterveydessä. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:n mukaan mielenterveysongelman takia hoitoon hakeutuneiden määrä lähes kaksinkertaistui kahdessa vuodessa.
