Koomikko Ali Jahangiri käsittelee traumoja naurulla – "Tullessani pelkäsin, että leluissa on pommeja"

Iranin Teheranista kotoisin oleva Jahangiri koki itse sodan kauhut lapsuudessaan. Hänelle romahtaneet talot ja kuolleet koulukaverit olivat arkipäivää. 

10-vuotiaana hän tuli Suomeen.

– Muistan yhden päivän Nurkkilan ala-asteella Perniön ja Kemiön välissä. Meitä oli 42 oppilasta. Olin ollut kolme-neljä päivää koulussa. Kun lapset leikkivät pihalla ja ottivat leluja maasta, menin väliin sanomaan, että älkää ottako niitä, niissä voi olla pommi. Näin minulle oltiin opetettu. Maassa olevilla leluilla ei saanut leikkiä, hän kertoi Huomenta Suomen Enbuske360 - Ratkaisijat -ohjelmassa.

Opettaja ihmetteli, että onko Alilla kaikki hyvin. Asiaa käytiin monta kertaa läpi.

Hän säikähtää usein yhä, kun hänen oma lapsensa nostaa vaikka lelukuorma-auton maasta, ennen kuin muistaa, että Suomessa ei ole hätää.

Äiti huolestui vitsistä

– Jari Sarasvuo sanoi minulle aikoinaan, että ”sinun huumorisi on pelkkä defenssi kaikelle sille, mistä et suostu puhumaan”. Se on täysin totta. Jos näen jotain tosi rankkaa, mietin vain, mitä hauskaa siinä voisi olla. Se on ainoa tapa minulle käsitellä näitä asioita.

Jahangiri ei pelkää vitsailla mistään. Hän on käsitellyt huumorin kautta myös islamin uskoa.

Tosin jopa hänen oma äitinsä on huolissaan tällaisista vitseistä. 

– Se oli joku tosi härski vitsi, jossa verrattiin profeettoja keskenään. Äitini oli huolissaan siitä, että puhun ja kritisoin islamin uskoa niin avoimesti, mitä jos siellä on joku hullu, joka suuttuu siitä, hän sanoo.

– Mutta sitten siellä on joku hullu, joka suuttuu siitä. En minä tule elämään sellaista elämää, että yrittäisin olla joku muu ihan vaan sen takia, että pelkäisin.

Joulumieltä naurun kautta

Jahangiri haluaa tuoda tänä vuonna iloa sekä aikuisille että lapsille. 

Hän järjestää englanninkieliset Artic laughs -standup-festivaalit, joiden tarkoituksena on viedä suomalaista komiikkaa maailmalle.

Samalla kerätään rahaa tuhanteen joululahjaan niitä lapsia varten, jotka lahjoja tarvitsevat.

– En sano, että köyhille, sillä köyhyys on hyvin suhteellinen käsite. Yksittäinen lapsi sairaalassa saattaa tarvita lahjaa huomattavasti enemmän kuin yksittäinen lapsi, joka on saanut yhden lahjan. Tärkeintä on tuoda iloa lapsille, Jahangiri sanoo.