Kommentti: Vanha virsi kaikuu

Unionin nykyistä menoa jyrkästi vastustavat ryhmät aiheuttivat Euroopassa poliittisen maanjäristyksen. Tältä se näyttää, kun sunnuntain vaaliasetelmia katsotaan Ranskan ja muutamien muiden pienten EU-maiden näkökulmasta.

Eurooppalaista päätöksentekoa Marine Le Penin johtama Ranskan Front National ja muut euronalkuttajat pääsevät sittenkin torpedoimaan vain hyvin rajallisesti. Ja jos pääsevät, se tapahtuu välillisesti kansallisten ratkaisujen ja kädenväääntöjen kautta.

Joka tapauksessa on selvää, että EU:n toiseksi merkittävin mahtimaa Ranska joutuu tekemään ratkaisevia muutoksia Eurooppa-linjaansa. Viimeistään nyt illuusio Pariisista todellisten yhteisöllisten eurooppalaisten EU-myönteisenä pääkaupunkina kannattaa unohtaa.

Näiden EU-vaalien piti olla käännekohta unionin demokratisoimisessa. EU:n komission puheenjohtajan valinta oli tarkoitus siirtää lähes kokonaan parlamentin vastuulle.

Paperilla näin varmasti on.  Käytännössä sama jäsenmaiden johtajien muodostaman Eurooppa-neuvoston lehmänkauppakaruselli pyörii. Ja tavallinen kansalainen torjuu EU:n entistä päättäväisemmin.

Saksan sosiaalidemokraatit toivoivat oman järeän vaalivoittonsa jälkeen, että parlamentin entinen puhemies Martin Schultz nousisi maltillisen vasemmiston kärkiehdokkaana komission ykköseksi. Etelä-Euroopan suuret jäsenmaat vastustavat kuitenkin Schultzia ja ylipäätään saksalaista puheenjohtajaehdokasta. Ja toisaalta kaikesta huolimatta maltillisen oikeiston parlamenttiryhmä pysyy edelleen suurimpana.

Uusien säädösten mukaan komission puheenjohtajan paikka kuuluisi nyt oikeiston kärkiehdokkaalle, Luxemburgia jo vuosia johtaneelle Jean-Claude Junckerille. Jäsenmaat ovat sitoutuneet ehdottamaan vain asetettuja kärkiehdokkaita parlamentin valittavaksi.

Juncker edustaa kuitenkin pahimmillaan ja myös parhaimmillaan EU:n vanhaa päätöksentekomallia, jossa kaikki ratkaisut nivottiin monimutkaiseksi lehmänkauppaketjuksi. Jos tavallisia eurooppalaisia halutaan houkutella EU:n kannattajiksi, Junckerin kaltaiset vanhan liiton ehdokkaat pitäisi unohtaa.

Loppupeleissä EU saattaa ajautua pattitilanteeseen, jossa parlamentti ja liittopäivät torpedoivat toinen toisiaan. Tilannetta voidaan yrittää laukaista Suomen pääministerin Jyrki Kataisen kaltaisilla yllätysehdokkailla.