Kommentti: Tuntemattoman ohjannut Mollberg piti kuria kuvauksissa – jopa Petelius kuunteli hiljaa

Rauni Mollbergin Tuntematon sotilas valmistui 30 vuotta Edwin Laineen rakastetun version jälkeen ja sai ensi-iltansa vuonna 1985.

Siinä, missä Edwin Laine teki elokuvastaan humoristisen, mustavalkokuvauksella ja Sibeliuksen musiikilla maalatun kestosuosikin, Rauni Mollberg kuvasi käsivarakameroilla sodan kauheuksista kertoneen karhean filmin. Vaikka rahaa Mollbergin suurteokseen kului paljon, elokuva jäi pahasti Laineen version varjoon.

Kun saavuin Kankaanpään Niinisaloon kesällä 1984, reserviläisen oloisia miehiä istui hiljaa nuhjuisissa sotilasvaatteissa kannonnokissa metsän siimeksessä. Sotilaat söivät pakeista hernekeittoa. Huumoria ei ollut, lähinnä hiljaisuutta.

Kun tarkemmin silmäilin tätä sotajoukkoa, tuttuja kasvoja alkoikin löytyä. Pirkka-Pekka Petelius, Kari Väänänen, Risto Tuorila ja monia muita. Iso rivi sen ajan ykkösmiesnäyttelijöitä. Siinä he istuivat hiljaa keskittyen kuvauspäivään ”kenraali”  Mollbergin johdolla.

Rauni Mollberg oli kuvauspaikalla iso auktoriteetti. Toimittajallekaan ei jäänyt epäselväksi, mikä hänen osaltaan oli päivän kulku. Tärkeälle työlle piti antaa täysi työrauha.

Sen tajusivat myös näyttelijät. Televisiossa suurena humoristina tunnettu Pirkka-Pekka Peteliuskin seuraili hiljakseen, mitä on tulossa. Ja mukana oli myös joukko nuoria näyttelijöitä, jotka saivat kuvaussessioiden aikana ”Mollelta” oppia isän kädestä.

Suo lensi ilmaan

Ohjaaja Rauni Mollberg oli sinä päivänä päättänyt räjäyttää suon ilmaan jossain Niinisalon Pohjankankaalla. Sitä oli valmisteltu pitkään. Puolustusvoimat oli ladannut suon räjähteillä ja kuskannut paikalle suuren määrän turvetta.

Niissä kuvissa Tuntemattoman Kariluoto voisi sitten huutaa tunnetun repliikkinsä ”Ei saa jäädä tuleen makaamaan”.  

Kuten armeijan räjäytyksissä yleensäkin, sivulliset ohjattiin varmaan paikkaan kauaksi päänäyttämöstä. Tunnelma kohosi odottaessa. Minuutit ja tunnit kuluivat. Sitten jotain tapahtui. Kuului räjäytyksiä, kunnes Pohjankangas taas hiljeni. Kuuluisa kohtaus oli tallennettu filmille jossain kumpareen takana.

Mollberg saapui vihdoin kertomaan näkemyksensä onnistumisesta. Hän ei ollut tyytyväinen tälläkään kertaa. Epäselväksi jäi, kuinka monta kertaa pioneerit panostivat tuon saman suon ennen filmin valmistumista.

Tennistossun jälkiä

Seuraavaksi kuvauspaikaksi oli valittu taisteluhauta. Kuvaus oli tarkoin harkittu, näyttelijät osasivat roolinsa. Kaiken piti olla valmista. Hiljaisuus. Yllättäen Mollberg astui kuitenkin esiin ja lopetti kohtauksen taltioinnin lyhyeen.

– Minun elokuvassani ei näy tennistossun jälkiä, ärähti Mollberg. Ohjaaja taittoi puusta oksan ja sivalsi taisteluhaudan reunalla olleen hiekan puhtaaksi.

Päivän huipennukseksi ohjaaja Mollberg ojensi kätensä, hymyili hieman ja kiitti käynnistä.

Kansa ei tykännyt Mollbergin elokuvasta. Suurella sydämellä, isolla rahalla ja valtavalla avustajakunnalla tehty teos ei antanut haluttua näkemystä Väinö Linnan kirjan tapahtumista. Mielenkiintoista on nähdä, minkälaisen Tuntemattoman Aku Louhimies löytää kahden arvostetun ohjaajan, Laineen ja Mollbergin jalanjäljissä.