Mixu Paatelaisen aikakaudella Huuhkajien tulokset jäivät kauttaaltaan vaisuhkoiksi. Hans Backen johdolla Suomen jalkapallomaajoukkueen ensiaskeleet ovat sujuneet katastrofaalisesti.
Tänään illalla Suomi kohtaa Brysselissä Belgian. Ottelu antaa jälleen lisää vastauksia siihen, jatkuuko mahalasku. 64-vuotiaan ruotsalaisen Hans Backen alaisuudessa Huuhkajat on pelannut nyt neljä maaottelua, joiden jälkeen maaliero on murskaava 0-11. Kesäkuun maaottelut Belgiaa ja Italiaa vastaan tuskin muuttavat saldoa mairittelevammaksi: lukemat ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä maaotteluiden jälkeen entistäkin surullisemmat.
Backen alkutaival on ollut kaikkinensa painajaismainen. Toisaalta on selvää, ettei vielä ole suurten johtopäätöksien aika. Potkuista puhuminen tässä vaiheessa olisi kovin ennenaikaista. Toisaalta faktoiltakaan ei voi sulkea silmiään. Ilmassa leijuu äärimmäisen huolestuttavia merkkejä. Suhtauduin itse jo alun perin penseästi Backen valintaan. Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästään Backesta. Olin äimistynyt siitä, että tehtävään valittiin henkilö, joka oli ehtinyt olla pitkään telakalla valmennustehtävistä. Odotin sinivalkoisen paatin uudeksi kippariksi urallaan eteenpäin tähyävää nälkäistä taktisesti valveutunutta ulkomaalaisluotsia, jonka urakehitys sojottaisi ylöspäin. Eikä alaspäin - kuten Backen viisari näyttää.
Paatelaisen perintö
Valintaan liittyvä hämmennykseni johtui osin myös siitä, että Backen pelifilosofia tulisi poikkeamaan liian paljon Paatelaisen aikakaudesta. Pelkäsin, ettei toiminnassa olisi pelitavallisesti inasen verran jatkuvuutta. Ruotsalainen onkin ollut odotetusti valmis heittämään romukoppaan kaiken pelillisen perinnön, jota Paatelainen rakensi suojattiensa kanssa nelisen vuoden ajan. Painotan vielä, että en haikaile joulukuusen perään, mutta nähdynlainen pelillinen muutos on ollut yksinkertaisesti liian radikaali, mikä ei ole sopinut missään nimessä ideaalilla tavalla suomalaispelaajille. 
Paatelaisen vaalima pallonhallintapelaaminen on vaikuttanut olevan Backelle kirosana, mikä on ymmärrettävästi aiheuttanut osaltaan ihmetystä Huuhkajien runkopelaajien keskuudessa. Pelaajat ehtivät kuitenkin Paatelaisen aikakaudella - heikohkoista tuloksistakin huolimatta - nähdä, että ajoittainen vahva pallonhallintapelaaminen sopii Suomelle mainiosti. Vaikka joulukuusi-ryhmityksessä oli kiistatta omat mittavat ongelmansa, eikä kunnianhimoinen pelitapa tuottanut kaivattua tulosta, ei pelisysteemissä sinällään ollut suurta vikaa.
Pelitapa vain oli Huuhkajien pelaajamateriaalille väärä, koska toteuttajat eivät kyenneet hallitsemaan systeemiä käytännön tasolla - osin yksilöiden puutteidenkin vuoksi. Nyt Backe on tekemässä suurta virhettä vetämällä Paatelaisen pienenkin perinnön vessanpöntöstä alas.
Backen kokeilu
Esimerkiksi ajoittainen vahva pallonhallintapelaaminen voisi olla Huuhkajille pelillinen voimavara materiaaliltaan vahvempia maita vastaan tulevissa MM-karsinnoissa. Paatelainen kannusti aikakaudellaan pelaajia olemaan kuskin paikalla pallollisessa pelaamisessa. Hän myös ymmärsi, että jatkuva typerä puskeminen eteenpäin hyökätessä ei ole modernia jalkapalloa - varsinkaan, jos pelaajatyypit eivät sovellu sellaiseen pelityyliin. Backe ajattelee päinvastoin.
Viime maaottelussa Norjaa vastaan hän päätti kokeilla pelaamista kolmella topparilla. Kokeilu oli outo, sillä Suomella on riveissään niukin naukin 2-3 kansainvälisellä tasolla laadukasta topparia.
Belgiaa vastaan Backe jatkanee valitsemallaan linjalla, mutta on vaikeaa nähdä, että kyseessä olisi pitkäkestoinen ratkaisu peittämään puolustuspään ongelmia. Myös niin sanotuilla "wingereillä" pelaaminen on erikoista, sillä Huuhkajien nykyryhmässä on vain kaksi pätevää linkkiä, Jere Uronen ja Janne Saksela, jotka ovat koulutukseltaan laitapuolustajia.
Backen alkukangertelun perusteella näyttää siltä, ettei hän tunne vieläkään pelaajapakkaansa riittävän hyvin. Se on hälyttävä signaali. Kallisarvoista ja vähäistä aikaa on hukattu liikaa. Käsittämätöntä on ollut sekin, ettei laadukas Thomas Lam ole saanut isompaa roolia Backen alaisuudessa. Ei keskialueen pohjalla tai topparina. Onko nuorukainen varaa jättää penkille? 
Miksi Backe ei ole muovannut 4-5-1 -ryhmitystä, jolloin keskialueella voisi esiintyä samaan aikaan Perparim Hetemaj, Thomas Lam, Roman Eremenko, Tim Sparv ja Alexander Ring? Tai vaihtoehtoisesti 4-3-3 -ryhmitykseksi, jolloin Uronen ja Ring voisivat pelata laitureina? Numerosarjat ovat pelkkiä numerosarjoja, mutta parhaat olisi saatava yhtäaikaa kentälle, koska kansainvälisen tason suomalaispelaajia on rajallinen määrä. Sen Backenkin luulisi oppineen jo kantapään kautta.