Mixu Paatelaisen aikakaudella Huuhkajien tulokset jäivät kauttaaltaan vaisuhkoiksi. Hans Backen johdolla Suomen jalkapallomaajoukkueen ensiaskeleet ovat sujuneet katastrofaalisesti.
Tänään illalla Suomi kohtaa Brysselissä Belgian. Ottelu antaa jälleen lisää vastauksia siihen, jatkuuko mahalasku. 64-vuotiaan ruotsalaisen Hans Backen alaisuudessa Huuhkajat on pelannut nyt neljä maaottelua, joiden jälkeen maaliero on murskaava 0-11. Kesäkuun maaottelut Belgiaa ja Italiaa vastaan tuskin muuttavat saldoa mairittelevammaksi: lukemat ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä maaotteluiden jälkeen entistäkin surullisemmat.
Backen alkutaival on ollut kaikkinensa painajaismainen. Toisaalta on selvää, ettei vielä ole suurten johtopäätöksien aika. Potkuista puhuminen tässä vaiheessa olisi kovin ennenaikaista. Toisaalta faktoiltakaan ei voi sulkea silmiään. Ilmassa leijuu äärimmäisen huolestuttavia merkkejä. Suhtauduin itse jo alun perin penseästi Backen valintaan. Kyse ei kuitenkaan ollut pelkästään Backesta. Olin äimistynyt siitä, että tehtävään valittiin henkilö, joka oli ehtinyt olla pitkään telakalla valmennustehtävistä. Odotin sinivalkoisen paatin uudeksi kippariksi urallaan eteenpäin tähyävää nälkäistä taktisesti valveutunutta ulkomaalaisluotsia, jonka urakehitys sojottaisi ylöspäin. Eikä alaspäin - kuten Backen viisari näyttää.
Paatelaisen perintö
Valintaan liittyvä hämmennykseni johtui osin myös siitä, että Backen pelifilosofia tulisi poikkeamaan liian paljon Paatelaisen aikakaudesta. Pelkäsin, ettei toiminnassa olisi pelitavallisesti inasen verran jatkuvuutta. Ruotsalainen onkin ollut odotetusti valmis heittämään romukoppaan kaiken pelillisen perinnön, jota Paatelainen rakensi suojattiensa kanssa nelisen vuoden ajan. Painotan vielä, että en haikaile joulukuusen perään, mutta nähdynlainen pelillinen muutos on ollut yksinkertaisesti liian radikaali, mikä ei ole sopinut missään nimessä ideaalilla tavalla suomalaispelaajille.
