Kommentti: Synkkä, ahdistava, lohduton ja kaunis – Blade Runner 2049 saattaa olla vuoden paras elokuva

Kaksi ja puoli tuntia elokuvateatterissa tuntuu harvoin yhtä lyhyeltä ajalta. Vuonna 1982 julkaistun Blade Runnerin jatko-osa, Denis Villeneuven ohjaama Blade Runner 2049 saa ensi-iltansa Suomessa huomenna perjantaina 6. lokakuuta, mutta lehdistö pääsi näkemään elokuvan jo tänään.

Blade Runner 2049:n kantava teema on ihmisen ja koneen välinen suhde. Se on kaikessa tummanpuhuvuudessaan kaunis ja jylhä elokuva. Lopulta synkkyyden ja ahdistavuuden keskeltä löytyy myös himmeää valoa.

Ensimmäisen osan tapahtumat sijoittuivat vuoden 2019 Los Angelesiin. Ridley Scottin ohjaamassa elokuvassa Harrison Fordin esittämä LAPD:n poliisi Rick Deckard jäljitti ja eliminoi replikantteja eli Tyrell Corporation -yhtiön bio- ja geeniteknologialla luomia androideja.

Toinen osa sijoittuu ajallisesti kolmekymmentä vuotta ensimmäisen elokuvan tapahtumien jälkeen. Ryan Goslingin näyttelemä LAPD:n poliisi K saa selville kauan hautautuneena olleen salaisuuden, joka saattaa syöstä viimeisetkin yhteiskunnan rippeet kaaokseen. K:n löytö johdattaa hänet etsimään 30 vuotta sitten kadonnutta Rick Deckardia.

Ryan Gosling on roolissaan juuri sellainen sisältä rikki oleva kivikasvo, jollaisena hänet on totuttu näkemään muun muassa Nicholas Winding Refnin  Drivessa (2011) ja Terence Malickin  Song to Songissa (2016). Gosling on roolissaan hyvä.

Harrison Ford taas on, no, Harrison Ford – vahva konkari, jonka tarvitsee olla mukana vain tuomassa karismansa kohtauksiin. Naispäärooleissa vakuuttavat erityisesti hurmaava Ana de Armas ja aina yhtä surusilmäinen Robin Wright.

Denis Villeneuven ohjaamassa uudessa Blade Runnerissa on nähtävissä vaikutteita monista elokuvista, joiden tekemiseen alkuperäinen Blade Runner on innoittanut.

Goslingin esittämän poliisin ja tämän erikoisen mielitietyn suhteesta mieleen tulee ehkä jopa hieman yllättäen Spike Jonzen ohjaama Her (2013), joka on romanttisessa surumielisyydessään yksi viime vuosien lannistavimpia elokuvia.

Toimintapuolella taas syntyy mielleyhtymiä muun muassa Terminaattori-elokuviin ja Christopher Nolanin elokuvien autenttisina pidettyihin toimintakohtauksiin.

Villeneuve on poiminut elokuvaan viittauksia alkuperäiseen Blade Runneriin, mutta niitä ei ole niin paljon, että Blade Runner 2049 ei toimisi myös itsenäisenä elokuvana. Jatko-osan tarina kantaa.

Blade Runner 2049 on tieteiselokuvan klassikoksi nousseen alkuperäisen Blade Runnerin tavoin synkkä ja ahdistava, jopa lohduttoman dystooppinen kuvaus loppuun ajetusta maapallosta sateineen, savusumuineen ja keinovaloineen.

Ja juuri se tummanpuhuva maailma nostaa Blade Runner 2049:n ehkä jopa vuoden parhaaksi elokuvaksi.