Eilen illalla löysin itseni Twitter-keskustelusta, joka aiheutti vahvoja déjà vu-tunteita. Miksi verotietoja julkaistaan? Se ruokkii kateutta! Mitä hyötyä? Pitäisikö sosiaaliavustusten saajat myös julkaista?
Yhtä varmasti vuosittaisen veropäivän kanssa toistuu uuvuttava kiistely siitä, onko tietojen julkistaminen tarpeellista. En sinänsä kokisi suurta tuskaa, jos suuri veropäivä jäisi pois. Nythän verotus valmistuu aina lokakuun lopussa ja sen takia tiedot julkaistaan köntässä marraskuun ensimmäisenä päivänä.
Verotietojen julkisuudesta ei kuitenkaan pidä luopua. Suomalaisessa yhteiskunnassa on sovittu, että veronmaksun pohjana oleva tulo on kaikkien osalta julkista tietoa. Samanlainen malli on Norjassa, jossa veroviranomainen peräti itse julkaisee tietokannan internetissä.
Verotietojen tulot ovat karttuneet joko suomalaisten ansiotyöstä tai pääomien kuten osakesijoitusten tai vuokra-asunnon tuottona. Täyttä totuutta listat eivät kerro. Esimerkiksi osingoista osa on verovapaata eikä se näy tiedoissa. Sekään ei käy ilmi, kuka on palkan maksanut tai mistä sijoittaja on saanut pääomatulonsa.
Moni listoille päätyvistä ihmisistä on merkittävän taloudellisen tai poliittisen vallan käyttäjiä, mutta on siellä muitakin julkisuuden henkilöitä. On ihan perusteltu kysymys, mitä yhteiskunnallista merkitystä on tositv-tähden tuloilla. Tieto ei ehkä kaada hallitusta, mutta meidän on hyvä nähdä, millä tavalla julkisuudella voi lyödä rahoiksi. Se voi saada nuoren miettimään uravalintaa uudesta vinkkelistä.
Tässä onkin verotietojen julkaisun keskeinen syy: tieto. Tieto tuloista, niiden jakautumisesta ja maksetuista veroista auttaa piirtämään todenmukaisempaa kuvaa ympäröivästä todellisuudesta. Yleisluontoiset tilastot eivät auta silloin, kun on tarve tietää yksittäisen vallankäyttäjän verotuloista. Tieto veronmaksusta auttaa myös keskustelua verojärjestelmän tasapainoisuudesta.
Onko esimerkiksi Nokia-johtaja Rajeev Surin 60,1:n veroprosentti sopiva? Myös kiistanalaiset verojärjestelyt voivat paljastua julkisten verotietojen siivittäminä. Sitten niistä voidaan keskustella.
Verotietoihin liittyy paljon tunteita ja useimmiten huoli kohdistuu muiden ihmisten tunteisiin eli heidän mahdolliseen kateuteensa. Kateus voi saada jonkun vähemmän tienaavan kiukkuiseksi tai rypemään itsesäälissä.
Yhtä lailla se voi innostaa yrittäjän tavoittelemaan menestystä tai taitavan työntekijän pyytämään sitä palkkaa, joka hänelle kuuluu.
Itsekin kieltämättä joskus kadehdin, mutta toisaalta tunnen iloa esimerkiksi sellaisen yrittäjän puolesta, joka on luonut jotain uutta ja hyödyllistä, työllistänyt muita ja tienannut toimillaan suuren omaisuuden. Hieno juttu!
Omien tulojen julkaisu mediassa aiheuttaa monessa ihmisessä kiusaantuneisuutta. Osa taatusti riemuitsee – ainakin hiljaa sisimmässään – nähdessään nimensä tulokuninkaallisten listalla.
Eri tunteiden kanssa tuskailevat voivat lohduttautua sillä, että verojulkisuus palvelee yhteiskunnan avoimuutta. Sillä on hintansa. Ja kohtahan tämä päivä alkaa taittua iltaan – kiistellään verotietojen julkisuudesta taas vuoden päästä.