Jo viisi SM-liigavalmentajaa on saanut potkut tällä kaudella. MTV Urheilun Marko Leppänen kritisoi SM-liigaseurojen tapaa heittää päävalmentaja vaikeuksien tullen ensimmäisenä bussin alle.
”Haemme SM-liigajoukkueen päävalmentajan paikalle jääkiekkoon erikoistunutta valmentajaa, jonka aiomme erottaa ennen määräaikaisen työsopimuksen loppua.
Edellytämme sinulta pitkiä työpäiviä jäällä, valmennuskopissa ja mikrofonimeren edessä. Olet kahden tunnin yöunilla käyvä yli-inhimillinen duracellpupu, joka nostaa lahjattoman, epätasapainoisen ja vähällä rahalla kyhätyn muukalaislegioonamme mitaleille.
Et vaadi seurajohdolta mitään ja pidät pääsi kiinni ulos kaikista vääristä päätöksistä, joita seurassa teemme. Et peräänkuuluta minkäänlaista valtaa, mutta otat vastuun kaikesta.
Olet valmis siihen, että sinua koko kauden kampittaneet apuvalmentajat vaanivat selkäsi takana ja ottavat paikkasi kolmen nanosekunnin kuluessa siitä, kun olet saanut eroilmoituksen. Ilmoitus työvelvoitteen päättymisestä tulee nöyryyttävästi vieraspelimatkalla vain muutamaa tuntia ennen ottelua.
Tarjoamme sinulle jalustan seisoa itsetunnottoman ja suhteellisuudentajunsa menettäneen suomalaisen jääkiekkomedian kivityksen kohteena. Meiltä saat mahdollisuuden selitellä vapaasti tappioita herneensä nenään vetäneille kannattajille. Me emme aio siihen keskusteluun puuttua.
Saat kilpailukykyisen palkan, jonka käyttämisestä et tosin pysty nauttimaan, koska elämäsi on tämän kokemuksen jälkeen riekaleina ja itsetuntosi revitty kappaleiksi hieltä ja tshekkiläiseltä linimentiltä tuoksuvan huoltokopin pimeimpään nurkkaan.
Jos olet kiinnostunut, ota yhteyttä untuvikkourheilutoimenjohtajaamme tai viikinkihattu päässä MM-kisojen fanikatsomossa heiluvaan hallituksen puheenjohtajaan, joka on noussut tehtäväänsä liike-elämässä hankitun vaurauden, hyvän takapuolen nuolemiskyvyn ja ammattikonsulteilta perityn paskanjauhantataidon ansiosta.”
Jos SM-liigavalmentajia haettaisiin julkisilla työnhakuilmoituksilla, se voisi olla yllä kuvatun kaltainen.
Jo viisi SM-liigaseuraa on antanut potkut tällä kaudella: Ilves, TPS, Pelicans, Sport ja Jukurit. Kuten MTV Urheilun selvityksestä havaitsee, valmentajanvaihto ei ole edelleenkään ehdoton avain onneen.
On valmentajille annettu monoa maailman sivu, mutta vauhti näyttää vaan kiihtyvän. Kovalla rahalla rakennettujen isojen seurojen valmentajanvaihdokset voi ymmärtää jollain tasolla, mutta mikä järki pienen seuran on käyttää vähiä rahoja valmennuksen uusimiseen kesken kauden?
Miten esimerkiksi Vaasan Sportin toiminnan taso nousee pidemmällä aikavälillä Risto Dufvan alaisuudessa? Hän saa koneesta irti hetkellisesti enemmän, mutta huuma loppuu nopeasti.
Ja sitten jäljelle ei jää enää kuin suunnaton tyhjyys.
SM-liigaveneeseen on astunut viime vuosina hyvällä tahdilla nuoremman polven tulokaspäävalmentajia. Kun vene on vähänkin keikahtanut, on avattu perälauta ja annettu ihmisen tipahtaa mereen.
Ässien Mikael Kotkaniemi, JYPin Lauri Merikivi, Pelicansin Ville Nieminen, Sportin Ari-Pekka Pajuluoma, TPS:n Kalle Kaskinen ja Jukureiden Pekka Kangasalusta ovat saaneet havaita, ettei tulokaspäävalmentajille ole ainakaan annettu ylimääräistä työrauhakorttia. Kaikki ovat saaneet lähteä ennen sovittua aikaa.
Ironista, että samalla kuin valmennustiimit ovat kasvaneet, suomalainen pääsarjakiekkoilu on muuttunut yhä päävalmentajakeskeisemmäksi. Heidät heitetään bussin alle ensimmäisen vaikeamman jakson jälkeen.
Vaikka pelilliset suuntaviivat viilataan yhdessä, päävalmentaja on usein se, joka saa kärsiä. Varsinkaan pienemmillä seuroilla ei ole varaa uusia koko valmennustiimiä, joten päädytään välimallin ratkaisuun.
SM-liigaa on markkinoitu vahvan tarinallisuuden kautta, mutta ongelmana on, ettei kunnon stooreja ehdi syntyä. Aina alkaa uusi, ja taas uusi. Elämä SM-liigassa on jatkuvaa välitilaa, jossa ei ole alkua eikä loppua.
Oman mausteensa tuovat älyttömät karjamarkkinat, jotka alkavat jo edellisen kauden syksyllä. Jos parhaat pelaajat pitää värvätä seuraavaksi kaudeksi jo elokuussa, sama pätee koutseihin.
SM-liigassa valmentaa koko ajan ”rampoja ankkoja”, joilla ei ole minkäänlaisia menestymisen edellytyksiä, kun seurajohto ja pelaajat vilkuilevat jo seuraavan kauden koutsin suuntaan.
Urheilujohtajat turvassa
Kun päävalmentajat keräilevät lastenkuviaan työhuoneen pöydältä pahvilaatikkoon, urheilujohto ja luottamusmieshallitus patsastelevat omissa tehtävissään suojaava sädekerros ympärillään.
Urheilutoimenjohtaja- ja urheilujohtajakulttuuri on Suomessa vielä kohtuullisen kehittymätöntä ja nuorta, mutta yksi asia on tullut selväksi. Heidän asemansa on betonoituneempi kuin päävalmentajien.
Jos urheilutoimenjohtaja tekee huonoja pelaajavalintoja ja palkkaa heidän kaitsijakseen täysin eri tyylisuuntaa edustavan päävalmentajan, hinnan maksaa – niin, se valmentaja.
Valmentajien potkukierre olisi saatava nopeasti poikki. Siihen tuhraantuu aivan liikaa aikaa, energiaa ja rahaa.
Valmentajien kenkimiseen käytetyt eurot voisi käyttää seuratoiminnan pitkäaikaisempaan kehittämiseen. Sitä varsinkin nämä pikkuseurat kaipaavat.