Kommentti: SM-liigan finaaleissa nähtiin hämäävä varjokuva – Veli-Matti Savinaisen tokaisu tiivistää Tapparan kinkkisen kysymyksen

Ennen finaalisarjaa puhuttiin muun muassa siitä, lähteekö Tapparan Jussi Tapola niin sanottuun ”mätsäyspeliin”. Kysymys kuului, laittaako Tapola Tapparan tulikuuman nelosketjun TPS:n huippuvireistä ykkösketjua vastaan.

Tapola veti toisen ässän hihastaan. Esiin astui Veli-Matti Savinainen.

Hän ja Waltteri Merelä aloittivat psykologisen taistelun heti ensimmäisessä vaihdossa. Huitomisia, poikittaisia mailoja, painavia, myöhään tulleita taklauksia ja jatkuvaa pikkusikaa.

– No joo, tuli taas kavereita, TPS:n kultakypärä Markus Nurmi puuskahti ottelun jälkeen.

LISÄÄ: SM-liigan kirkkain tähti päätyi heti erityistarkkailuun – Veli-Matti Savinainen kuittasi: "En sanonut sanaakaan!"

Niin tuli. TPS:n ykkösketju jäi viidellä viittä vastaan -pelissä nollille. Ainut osuma syntyi kahden miehen ylivoimalla. Siinäkin apuja tuli toisesta ketjusta, kun Juraj Slafkovsky oli hereillä irtokiekossa.

Tapparan peluutustaktiikka tuotti heti tulosta. Patrik Virran johtama ketju ajoi TPS:n tähdet ahtaalle. Turussa asetelma voi muuttua, kun TPS saa vaihtoedun.

Keskiviikkona peluutustaktiikan sijaan isoin huomio kohdistui vajavaisuuteen. TPS jäi kauaksi parhaastaan, kun taas Veli-Matti Savinainen tiivisti Tapparan ison kuvan yhteen tokaisuun.

***

Jos joku saattoi ihmetellä, miksi TPS ei peluuta kesken kauden Turkuun tulleita Usheninin veljeksiä, ensimmäinen finaali antoi tähän suoran vastauksen.

Ei riitä.

Sekä Vjatsheslav Ushenin että Vladislav Ushenin olivat pahoissa vaikeuksissa viidellä viittä vastaan -pelissä. Eikä Vladislav pystynyt tuomaan tarvittavaa lisäarvoa ylivoiman puolelle.

Joten eipä ihme, että venäläisveljet ovat olleet sivuraiteella.

Samaa voi sanoa kanadalaisesta Jaedon Descheneausta. Ei riitä. Pudotuspelit ovat kertoneet raakaa kieltä siitä, miten pahoja huteja TPS on tehnyt.

TPS:n onnistuneet hankinnat ovat harvassa. Niklas Arell on ollut luotettava peruspuolustaja ja Jack Rodewald on täyttänyt kelvollisesti kakkossentterin ruudun. Muuten on ollut hiljaista.

Sen lisäksi tulikuuma ykkösketju, Andrei Karejev ja omat pojat ovat kantaneet projektia eteenpäin. Näin sen toki pitääkin mennä, mutta mikäli TPS haluaa voittaa jotain, on sen saatava laajemmalta rintamalta voimaa irti.

Finaalisarjan alla tullut flunssa-/sairastumisaalto sen kuin pahensi tilannetta. Joukosta tipahti muun muassa vahvaa pudotuspelikevättä pelannut Eetu Liukas, joukkueen kapteeni, tärkeitä aloituksia kaapiva Juhani Jasu ja ykkösylivoimassakin mukana häärivä Aarne Intonen.

Vajavaisuus oli se termi, jolla TPS:ää saattoi kuvailla. TPS pelasi yhden kevään heikoimman pelinsä.

Lauantaina puhaltaa täysin toinen tuuli. Hämäävä varjokuva on historiaa. Nyt nähdään oikeasti se, mihin tämä sarja on menossa.

***

– Meitä on vaikea voittaa neljästi, kun kaasu on pohjassa, Tapparan Veli-Matti Savinainen totesi ensimmäisen finaalin jälkeen.

Savinaisen tokaisuun tiivistyy Tapparan ristiriitainen kuva.

Savinainen on täysin oikeassa. Jos Tappara painaa kaasun pohjaan ja pelaa nopeatempoista, intensiivistä reagointipeliä – sitä on vaikea voittaa. Eri asia on, että onnistuuko se. Löytääkö Tappara harmonian riskioton ja kontrollin välillä?

Tässä on Tapparan koko kevään kinkkisin kysymys. Täysin toinen juttu on se, että joutuuko se totuuden alttarille riskinhallinnan kanssa.

Ensimmäisessä finaalissa Tapparan ei edes tarvinnut ottaa sen suurempia riskejä. Suurimmat ongelmat tulivat hölmöjen jäähyjen kautta, minkä myötä TPS karkasi ottelussa johtoon.

Isossa kuvassa Tappara oli, jopa kurinalaisella kontrollikiekolla, selkeästi TPS:ää edellä. TPS joutui rikkomaan ja Tapparalla kaivatut miehet (Anton Levtchi ja Kristian Kuusela) nousivat esiin.

Nykyinen finaalisarja kaipaa sitä, että Tappara laitetaan ahtaalle. Mikäli koko sarja vedetään käsijarrun kanssa läpi, Tappara voittaa mestaruuden kymmenen kertaa kymmenestä. Mutta mikäli Tappara pakotetaan riskien tielle, puhutaan ihan eri pelistä.

Toisen finaalin ennakkoasetelmat ovat äärimmäisen herkulliset. Lauantai-ilta Turussa, hurmoksellinen kotiyleisö ja täysin toisen höyryn päälle laittava kotijoukkue. TPS saa isossa kaukalossa luistelupelinsä uudelle tasolle, mikä muuttaa selkeästi isoa kuvaa.

Miten Tappara pystyy vastaamaan tähän, on mielenkiintoinen kysymys. Toki, oma pointtinsa liittyy siihen, missä TPS menee? Kuinka pahasti flunssa- ja sairastumisaalto on puraissut Tepesiä – vai palaako se nyt sille tasolle, missä se oli parhaimmillaan Ilvestä vastaan?

Varmaa on se, että TPS nostaa tasoaan. Kuinka paljon? Siihen tiivistyy se, että pääseekö TPS aidosti, aidosti mukaan hippaan vai mennäänkö yhä kirvesrintojen nuottien mukaan.