Ei käy kateeksi tuomareita. Missään urheilulajissa. Mutta taas heidän tekemisiään on lupa arvostella, sillä viime vuosina tuomarivirheistä huutaminen on vain osoittautunut aivan liian helpoksi asiaksi perustella ottelun lopputulosta. Tälläkin kertaa se vain peitti alleen erittäin hyvän kiekkopelin.
Jääkiekon SM-liigan loppuottelut alkoivat niin viihdyttävällä pelillä, että toisesta erästä lähtenyt tuomioista valittaminen ja tuomioihin vaikuttaminen aloitti noidankehän, joka peittää alleen kaikki briljantit yksityiskohdat, joita ottelu itsessään tarjosi.
Ja tekiväthän erotuomarit Stefan Fonselius ja Mikko Kaukokari virheitä. Jopa sellaisia, joiden takia on perusteltua hyllyttää miehet loppukevääksi Tapparan ja KalPan välisestä ottelusarjasta. Pahin virhe tuli kamppailun toisessa erässä, kun kaksikko luovutti vauhdikkaan ja hyvähenkisen finaaliavauksen käsistään kahdella täysin pieleen menneellä tuomiolla ja ojensi komennon yleisölle, valmentajille ja pelaajille.
Ensin KalPan Joonas Lyytinen heitettiin jäähylle roiskaistuaan kiekon katsomoon omassa päässä. Tuomariston kesken käytiin ilmeisesti vielä keskustelua siitä, että laukaus todella muutti suuntaa pleksistä, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä – käsi oli jo ylhäällä. Tämän jälkeen tuomarit luulivat nollaavansa tilanteen antamalla Tapparan Jani Lajuselle täysin olemattomasta sitomisesta kiinnipitämisjäähyn. Klassinen paikko. Kun ensimmäinen pallo menee ränniin, toinen heitto paiskataan toiselta puolelta väärälle radalle.
Tämän jälkeen tuomarit olivat pelkääjän paikalla. Valmentajat ja pelaajat tajusivat, että pallo on pudonnut tuomareilta ja heidän tekemiseensä voi vaikuttaa. Tamperelaisyleisö huusi kaikesta, mitä se kuvitteli näkevänsä kentällä. Jopa silloin, kun KalPan pelaajat olivat rähmällään jäässä.
Seuraavakin jäähy Tapparan Kristian Kuuselalle oli heppoinen, juuri tästä syystä. Ja nyt se konkretisoitui KalPan häikäisevänä 2-1-ylivoimamaalina, jossa Matias Myttynen tälläsi KalPan voiton arkkitehtina toimineen Arttu Ilomäen loistavasta passista.
Ottelun lopussa saatiin vielä yksi erikoinen tilanne lisää, kun Henrik Haapalan läpiajosta jäi selvä rike viheltämättä. Haapalaa häirittiin ratkaisevalla hetkellä, mutta Liigan pisteykköselle ei uskallettu antaa rangaistuslaukausta.
Näihin tuomioihin ei ottelu kuitenkaan ratkennut ja sen Tapparan päävalmentaja Jussi Tapola miehekkäästi myönsi kamppailun jälkeen. Haapalan kaataminen jäi häntä kaivelemaan, mutta todellisuudessa Tappara ei vain pystynyt kääntämään ottelua itselleen silloin, kun siihen tarjottiin tilaisuuksia. KalPa sen sijaan tuli raastavan seitsemän pelin JYP-sarjan jälkeen kaukaloon erinomaisen aktiivisella otteella, osaten kuitenkin säästää bensaa oikeissa paikoissa. Tämän jälkeen pari ohjuripomppua ja supervedossa oleva maalivahti Eero Kilpeläinen hoitivat loput.
Ja muistiko hallilta poistunut tai television sulkenut katsoja paremmin Haapalan taianomaisen tarjoilun Veli-Matti Savinaisen 1-1-kavennukseen vai sen, kuinka täysin pelistä hukassa olleet tuomarit missasivat häneen kohdistuneen rikkeen läpiajossa? Asiat näkee juuri niin kuin ne haluaa nähdä.
* * *
KalPa tuli Tampereelle niin selvänä altavastaajana, että se houkutteli paikalle Hakametsän jäähalliin vain 6 162 katsojaa. Tähän saattoi vaikuttaa monikin asia, mutta päällimmäisenä varmasti se, että KalPa on jo menestykseen tottuneelle Tappara-kansalle tämän kevään ylivoimaisesti epäkiinnostavin vastustaja. Kaikella kunnioituksella.
Tampereen jääkiekon viimeisen parin vuosikymmenen suurin tapaus – puolivälieräsarja Tapparan ja Ilveksen välillä – täytti varmasti monen massun tämän kevään osalta. Sen jälkeen välieräsarja HIFK:ta vastaan tuli aivan liian nopeasti eikä siihen oikein kukaan ehtinyt edes syttyä mukaan. Ja nyt loppuhuipennus pitäisi pelata joukkuetta vastaan, jonka pelaajista vain kourallisen tunnistaa ulkonäöltä.
Sen takia Pekka Virran valmentama KalPa teki tiistain 3-2-voitollaan suuren palveluksen koko liigakaudelle. Se teki palveluksen myös Tapparalle, jonka tähtisikermä ei edes pelannut mitenkään sysipaskasti. Päinvastoin. Jussi Tapolan olemus oli tappionkin jälkeen rauhallinen, sillä hän tiesi Tapparan pelanneen melkein suunnitelman ja tasonsa mukaisesti.
Tästä alkoi sarja, jossa mitataan kahden erinomaisesti valmennetun joukkueen kyky nostaa tasoaan aina kevään huipennusta kohti.