Eilen julkistetulla päivittäistavarakaupan yrityskaupalla on iso periaatteellinen merkitys. Kun Kesko ostaa Suomen Lähikaupan, Suomesta sinetöidään maa, jossa pieni kuluttaja on kahden jätin välissä.
Aloitetaan sanalla valinnanvapaus, vaikka se tuokin ikävästi mieleen soteuudistuksen. Suomi on niin surkean pieni markkina, että kuluttajalla on täällä lähes kaikessa kaksi, korkeintaan kolme vaihtoehtoa.
Pankeissa jylläävät OP ja Nordea. Isoja teleoperaattoreita on sentään yksi enemmän: Elisa, Sonera ja DNA. Ja nyt kauppa keskittyy entistä enemmän kahteen jättiin: K- ja S-ryhmä.
Näistä ruokakauppa, jokapäiväinen leipä, on lähimpänä kuluttajan sydäntä ja kukkaroa. Keskon eilisen yrityskauppauutisen jälkeen Suomen ruokakauppa on EU:n keskittyneimpiä. K-kaupalla ja S-ryhmällä on yhteensä 86 prosentin markkinaosuus, jos Kuluttaja- ja kilpailuvirasto hyväksyy yrityskaupan.
Virasto ryhtyy käymään Siwoja ja Valintataloja läpi kauppa kaupalta ja tutkii, väheneekö kilpailu jossain paikkakunnalla tai kaupunginosassa. Suomeksi: jos rinnakkain ovat ainoastaan K-kauppa ja Siwa, paikallinen kilpailu kuihtuisi.
Tälläisessä tilanteessa Kilpailuvirasto voi edellyttää yksittäisten myymälöiden myymistä kilpailijoille. Ongelma on, että ostajaa tuskin löytyy helposti. Kilpailun näkökulmasta yksittäisten kauppojen pakkomyynti S-ryhmälle olisi vain hyppy ojasta allikkoon.
Keskon ostama Suomen Lähikauppa on tehnyt jo pitkään tappiota. Kilpailuvirasto käy läpi myös historiaa, miksi kansainvälinen pääomasijoittaja ei ole saanut Lähikauppaa kannattavaksi. Virastossa varmasti mietitään sitäkin vaihtoehtoa, että Lähikauppa voisi kuihtua ja kaatua omia aikojaankin pois markkinoilta. Lähikaupalla on ollut tasan kaksi valttia: sijainti ja aukioloajat.