Kommentti: Noel ja Liam olivat Oasisin nousu ja tuho – dokumentti kukkopoikien kultavuosista on aikamatka täynnä kylmiä väreitä

Oasisin vuonna 1994 julkaistusta Definitely Maybe -debyyttilevystä alkanut hurja suosio huipentui elokuussa vuonna 1996 kahteen jättikonserttiin Englannin Knebworthissa.

Noita aikanaan Iso-Britannian suurimpia konsertteja todisti yhteensä 250 000 ihmistä (vuonna 2003 Robbie Williams laittoi ennätyksen uusiksi esiintymällä samassa paikassa kolmena peräkkäisenä iltana yhteensä yli 375 000 hengelle).

Liam Gallagher ja kuvanottoajankohtana vielä Take Thatissa vaikuttanut Robbie Williams kesällä 1995.EMPICS Entertainment/IBL

Lämmittelybändien lista noissa konserteissa on väkevä ajankuva 20 vuoden takaa: ennen Oasisia lavalle nousivat muun muassa Manic Street Preachers, Kula Shaker, The Prodigy ja Chemical Brothers. Vuosi noiden konserttien jälkeen yhtye julkaisi menestyksestä pöhöttyneen, varsin heikon Be Here Now -albumin ja suosion hiipuminen alkoi. Knebworthin jälkeisiä käänteitä Oasis-saagassa ei dokumentissa edes sivuta.

Gallagherin veljekset ovat olleet itse mukana tuottamassa dokumenttia. Tämän huomaa erityisesti siinä, että ääneen pääsevät Noelin ja Liamin lisäksi vain veljesten yhtyetoverit, veli Paul ja äiti Peggy sekä lähimmät taustajoukot. Esimerkiksi Knebworthin lämmittelybändien mietteet jättikonserteista ja Oasisin megasukseesta olisivat olleet kiinnostavaa kuultavaa.

Oasis elokuussa 1996: Alan White, Paul "Bonehead" Arthurs, Liam Gallagher, Paul McGuigan ja Noel Gallagher.Copyright Rex Features Ltd 2012/All Over Press

Puhumattakaan Oasisin ja Blurin välisestä taistosta Brittien singlelistalla (Oasisin Roll With It ja Blurin Country House julkaistiin samana päivänä) sekä Noelin tuon taiston tiimellyksessä Blur-nokkamies Damon Albarnista laukomasta "Toivottavasti hän kuolee aidsiin" -kommentista. Tuota kohua ei mainita dokumentissa sanallakaan.

Esimerkiksi juuri Albarnin tai Knebworth-videotaltioinneissa vilahtavan The Prodigyn Keith Flintin kaltaisen Oasisin lähipiiriin kuulumattoman henkilön näkökulma olisi tuonut kiinnostavan lisäulottuvuuden dokumenttiin.

Kaksituntinen dokumenttielokuva on arkistoklippeineen kiinnostavaa katsottavaa ja mieltä lämmittävä nostalgiatrippi Oasisin taivalta seuranneille. Mutta jos yhtye ei ole ennalta millään tapaa tuttu, kaksi tuntia voi tuntua pitkältä ajalta.

Copyright Rex Features Ltd 2012/All Over Press

Minun kaltaiselleni musiikkihörhölle dokumentti palautti kuitenkin ensisijaisesti mieleen, miten hyviä albumeja Definitely Maybe ja (What’s the Story) Morning Glory? (1995) sekä noiden levyjen singlejulkaisujen b-puolet parhaimmillaan ovat.

Copyright Rex Features Ltd 2012/All Over Press

Noilta kahdelta ylivoimaiselta Oasis-albumilta löytyy myös huonoja kappaleita, mutta Rock’n’Roll Starin, Columbian, Slide Awayn, Married With Childrenin, Up in the Skyn, Cast No Shadow’n, She’s Electricin ja Morning Gloryn kaltaisten laulujen johdolla ne parhaimmat ovat lämpimän 90-lukulainen aikamatka 20 vuoden takaisiin tunnelmiin.

Tämän dokumentin tavoin.

---

Oasis: Supersonic -dokumentti esitetään Finnkinon elokuvateattereissa eri kaupungeissa erikoisnäytöksenä tiistaina 18. lokakuuta.

Katso dokumentin traileri alla. Tarkemmat tiedot näytöksestä löytyvät täältä.