Lauantai-illan jäähyväisissä tunnelma oli erilainen kuin Lauri Tähkän aiemmilla keikoilla. Jäähyväiskonsertin perusteella on selvää, että Jarkko Suo ei halua lopettaa uraansa, kirjoittaa MTV Uutisten Katri Utula.
Artisti Lauri Tähkän yli 25-vuotinen taiteilijaura päättyi lauantai-iltana Helsingin Bolt Arenan lämpimään syysiltaan.
Ennen kaikkea se päättyi Tähkän kyyneliin, joita artisti vuodatti jo konsertin alkuvaiheessa muutamaankin otteeseen niin, ettei esiintymisestä ollut tulla mitään.
Kolmantena kappaleena kuultu Mä en pelkää ajoi artistin tunteiden valtaan, ja hän sai raikuvat aplodit ja kannustushuudot osin melko railakkaalla juhlatuulella olleelta yleisöltä.
Yleisössä tunnelma olikin poikkeuksellisen riehakas ja railakas, eikä tietynlaista surumielisyyttä välittynyt niinkään muualta kuin itse lavalta.
Toki myös itse jäähyväiskiertue kulki nimellä Lauri Tähkä: Näissä juhlissa ei itketä.
Lauri Tähkän, oikealta nimeltään Jarkko Suon, viimeisessä esityksessä Bolt Arenan lavalla ei ollut se Tähkä, jonka olen tottunut näkemään useilla eri kokoisilla lavoilla.
Muistan, kuinka hypin riemusta pienellä, mutta sitäkin ahtaammalla ja täpötäydellä Tähkän keikalla Lomakeskus Sieravuoressa tasan kymmenen vuotta sitten.
Tähkä – yksi eniten Emma-palkintoja rohmunnut artisti kautta aikain – oli tuolloin keikkalavoilla Suomen ehdotonta huippua, ja se todella välittyi. Artisti oli liekeissä, kansa oli liekeissä.
Lue lisää: Lauri Tähkä liikuttui silminnähden saamastaan tunnustuksesta Emma Gaalassa: "Kaikkien kovien vuosien jälkeen olen ehkä ansainnut nämä"
Kolme vuotta aiemmin, vuonna 2011 julkaistu esikoislevy Polte oli nostanut Tähkän artistina vielä täysin uudelle tasolle sen jälkeen, kun hän lähti Elonkerjuu-bändistään julkaisemansa kirjeen kera aiemmin samana vuonna.
Se on paljon se, sillä jo Lauri Tähkä & Elonkerjuu oli valittu yleisöäänestyksessä vuoden kotimaiseksi artistiksi viisi kertaa peräkkäin vuosina 2006–2010.
Muistan pohtineeni Lomakeskus Sieravuoren keikan aikana sitä, miten Tähkä tekee tämän kaiken.
Harvoin olen kokenut samankaltaista hurmoksellisuutta millään muulla keikalla kuin Tähkän. Hän onnistui luomaan faneihinsa suhteen, joka oli poikkeuksellinen.
Lue lisää: Lauri Tähkä tyhjensi pöydän Iskelmä Gaalassa
Hänen energisyytensä oli omaa luokkaansa, mutta ennen kaikkea hän onnistui koskettamaan suomalaisia osin omasta elämästään kertovilla kappaleillaan. Ne osuivat ja upposivat suoraan sydämeen. Naiset ja miehet itkivät.
Palavaa vettä, Morsian, Sinä olet minun, Jääkukkia, Aavikko, Saat syttymään, Mustaherukan tuoksuinen tyttö, Minun Suomeni.. näitä jäähyväiskonsertissakin kuultuja koskettavia hittikappaleita riittää kaikilta kuudelta sooloalbumilta, ja se on taito jo sinänsä.
Tähkän vetovoima ja suosio jatkui aina vain – albumista toiseen.
Viimeisin studioalbumi Kaikella on tarkoitus julkaistiin näyttävästi tasan kaksi vuotta sitten Helsingin Kansalaistorille varta vasten rakennetussa Kupoli-teltassa. Keikat olivat menestys, ja huomasin jälleen itkeväni ja nauravani.
Lauantai-illan jäähyväisissä tunnelma oli erilainen. Tähkä oli osin surumielinen ja jopa vakava. Hänelle tyypillinen kujeileva ote ja tietynlainen pilke silmäkulmassa loistivat poissaolollaan.
Hän selvästi suri.
Lue lisää: Lauri Tähkä lopettaa
Näin oli kuulemani perusteella käynyt useimmilla Tähkän viimeisillä keikoilla. Tunnelma oli jo jäähyväiskiertueen varrella ollut Tähkän osalta tunteikas, enkä ihmettele.
Tähkä päätti pitkän ja erittäin menestyksekkään soolouransa osin tummien pilvien alla, sillä häntä syytetään pakottamisesta seksuaaliseen tekoon.
Syyte kaatui Kanta-Hämeen käräjäoikeudessa viime vuoden lokakuussa, mutta syyttäjä ja asianomistaja valittivat tuomiosta ja asian käsittely jatkuu hovioikeudessa loppuvuodesta.
Lue lisää: Lauri Tähkän seksuaalirikossyytettä käsitellään hovioikeudessa marraskuussa
Nykyisen tilanteeseensa Tähkä viittasi vain löyhästi toteamalla, että "koirat haukkuu, me mennään eteenpäin".
Varsinaisia hyvästejä ei kuultu, sillä Tähkä ilmoitti lavalla, ettei halua käydä läpi menneitä eikä uransa eri taipaleita: "Joskus toiste, ei tänään!"
Elonkerjuu-yhtyeelle hän lähetti terveisiä ja halusi muistaa heidän yhteistä taivaltaan muun muassa avausnumerolla Pauhaava sydän sekä kappaleella Juomaripoika.
Tähkä totesi, että hänen urallaan on kolme merkittävää käännekohtaa, jotka kiteytyvät menestyskappaleiden Pauhaava sydän (2007), Polte (2011) ja Morsian (2016) julkaisuihin.
Hyvästit näkyivät ennen kaikkea Tähkän olemuksessa, niitä ei puettu sanoiksi.
Yleisöllä saattoikin olla vaikeuksia päästä Tähkän surumieliseen tunnelmaan mukaan, koska Tähkä eli omaa suruaan, eikä näin ollen ollut paras siinä, missä hän aina on: yleisön ottamisessa kulloiseenkin tunnelmaan mukaan.
Lue lisää: Elonkerjuu avoimena väleistään Lauri Tähkään
Jäähyväiskonsertin perusteella onkin selvää, että Lauri Tähkä – tai oikeammin Jarkko Suo – ei halunnut eikä halua lopettaa uraansa.
Hänestä näki, että hän ei ole siihen valmis, sillä illan viimeisen Sinä olet minun -kappaleen jälkeen nähty ilme oli ennemminkin tuskainen kuin helpottunut.
Jäljelle jäi vain kysymyksiä ja arvauksia lopettamissyiden taustalta.
Joko Jarkko Suo lopetti Lauri Tähkän uran olosuhteiden pakosta tai siksi, että sooloura Lauri Tähkänä on jo antanut hänelle kaiken sen, mitä hän voi siltä saada.
Huhtikuussa lopettamispäätöksestä kertoessaan Jarkko itse totesi, että "toisesta meistä ei enää ole mitään jäljellä – ja se olet sinä, Lauri Tähkä".
Mutta se on selvää, että Jarkko Suo tulee takaisin – ja varmasti entistä energisempänä kuin kuvitella saattaakaan. Kunnianhimo ja tekemisen meininki eivät selvästi ole kadonneet, vaan paloa esiintymiseen ja musiikin tekemiseen on.
Ehkä juuri tästä syystä yleisö ei ollut surullinen.
Useampi haastattelemani fani totesi jo ennen keikkaa, että Jarkko tulee vielä takaisin, joten kukaan ei pitänyt hyvästejä kovin lopullisina.
Koska Jarkko ei ole myöskään antanut medialle yhtäkään haastattelua jäähyväiskiertueensa aikana, kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia.
Illan suurin kysymys olikin: milloin ja miten Jarkko Suo tulee takaisin?
Huhtikuussa hän kirjoitti Instagramissa näin: "Jatkan eteenpäin omillani – en voi vielä tietää miten, mutta jotain villiä, intohimoista, musiikin tekoa, vapaata luomista, vapaata, arvaamatonta. Tekijänä Jarkko Tapani Suo."
Jäähyväisillasta puolestaan jääkööt mieleen Jarkko Suon sanat:
"Ilta oli koskettava ja unohtumaton. Oli erittäin tärkeää, että olitte mukana. Kiitos matkaseurasta! Nyt juna lähtee, pilli soi, pakko mennä, että ehdin kyytiin. En aio katsoa, mihin se menee. Nähdään joskus, jollain asemalla, eiks ni!"
On siis selvää, että vaikka Lauri Tähkä jätti hyvästit, Jarkko Suon matka artistina ei pääty tähän.