Barack Obamassa henkilöityy kaikki, mikä EU:sta puuttuu.
Obama piti lauantai-iltana todennäköisesti viimeisen presidentillisen puheensa Euroopassa. Minulla oli harvinainen tilaisuus seurata maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen esiintymistä livenä ja lähietäisyydeltä.
Obaman jäähyväispuhe oli kuin esiintymistaidon oppikirjasta. Puheessa oli paljon asiaa, mutta ennen kaikkea se pyrki koskettamaan kuulijoitaan - ja onnistui. Onnistumisen avainsana on tunne.
Obama aloitti puhumalla pitkään Dallasin iskusta ja ilmaisi surua ja vihaa. Hän sanoi ymmärtävänsä kuinka raivoissaan amerikkalaiset ovat sekä iskusta että sen taustalla olevasta yhteiskunnan eriarvoisuudesta.
Seuraavaksi hän siirtyi Natoon ja kiitti sotilasliiton jäseniä yhtenäisyydestä ja yhteistyöstä. "Yhdysvallat on Euroopan tukena hyvinä ja huonoina päivinä", Obama julisti lähes papilliseen sävyyn.
Muistellessaan kauttaan ja pohtiessaan poliittista perintöään hän siirtyi ihmisoikeuksiin ja siihen, kuinka tärkeää Yhdysvaltain vähemmistöille on nähdä vähemmistöjä edustava presidentti Valkoisessa talossa. Silti on vielä paljon tehtävää.
– Yhden Barack Obaman valinta ei vielä tarkoita että kaikki on hyvin, Obama sanoi.
Puheen lomaan mahtui myös pieniä kevennyksiä. Naapurisalista kuuluvat aplodit saivat Obaman vitsailemaan. "Hei, en lopettanut vielä, " hän naurahti kesken vakavan puheenvuoronsa ja sai omassa salissa olevan yleisön hörähtämään - minkä jälkeen Obama kuitenkin välittömästi vakavoitui ja jatkoi puhettaan.