Kommentti: Lama on liian ruma sana

Talouden ennustaminen perustuu lukuihin, mutta myös sanoilla on merkitystä.

Viime viikolla Nordea sanoi ääneen pahan sanan: lama. Suomen Pankin talousennusteen sanastossa lamasanaa ei viljellä.

– Meillä on ollut pitkä taantuma, se on oikea sana, lamasta ei voi puhua, sanoi pääjohtaja Erkki Liikanen.

Hänen mukaansa esim. 1990-luvun lamaan liittyi erittäin suuri kansantuotteen romahdus ja korkea työttömyys. Ja vaikka ankeaa on vähän joka puolella, niin ei sentään niin kurjaa.

Miten Suomen Pankki sitten talouden tilaa kuvaa. Kolmella sanalla näin: hauras, hidas, vaimea.

Hauras. Pohja on ehkä nähty, käänne on ehkä käsillä, mutta talouskasvu on haurasta.

Hidas. Ennen finanssikriisin romahdusta Suomessa totuttiin siihen, että bruttokansantuote kasvaa joka vuosi roimasti jopa 4-5 prosenttia. Vaikka kasvu alkaisi, se olisi nihkeää, vain noin 1,5 prosenttia ainakin pari seuraavaa vuotta. 

Vaimea. Sellaista on elämänmeno kotitalouksissa. 

Työmarkkinoille Liikanen toivoo malttia ja mielikuvitusta. 

Maltti on tuttu juttu tupo-pöydistä. Sen seurauksena me nautimme nyt palkkapäivinä liki olemattomista palkankorotuksista.  

Entä mielikuvitus? Sitä tarvitaan Liikasen mielestä työpaikoilla yhä enemmän myös siksi, että ylipäätään voimme nauttia palkasta saati korotuksista.

Käytännössä kyse on yrityskohtaisesta joustamisesta. Puolin ja toisin. 

– Työaikapankki on yksi ratkaisu, jolloin työntekijä turvaisi työpaikkansa ja yritys puolestaan turvaisi tuotannon kannattavuuden eli sen, että toiminta voi jatkua, muotoilee Liikanen.

Mikäpä siinä, jos kuilun reunalla on kaksi ratkaisua: konkurssi ja potkut tai joustavaa työaikaa ja joustavaa palkanmaksua. Mutta jo ennen kuilun reunaa työpaikoilla kannattaisi rakentaa luottamusta. Käytännössä siten, että työntekijät ja työantajat keskustelisivat asioista. 

Lue myös:

    Uusimmat