Syksyn todennäköinen hittielokuva Kätilö on visuaalisesti vaikuttava, mutta jättää kylmäksi.
Antti Jokisen ohjaama, Katja Ketun romaaniin pohjautuva suurelokuva Kätilö saa ensi-iltansa perjantaina 4. syyskuuta. Montrealin arvostetun kansainvälisen elokuvafestivaalin ohjelmistoon taannoin valittu elokuva on rakkaustarina, joka sijoittuu Lapin sotaan ja käsittelee myös Suomen ja natsi-Saksan yhteistyötä sota-aikana.
Elokuvassa Helena-niminen kätilö rakastuu saksalais-suomalaiseen SS-upseeri Johannekseen, jonka henkilöhistorian kautta päästään sisään syyllisyyden kuormittamaan sotilaan sieluun. Hyvä vie lopulta voiton pahasta.
Kätilö on aiheeltaan rankka ja näyttävä elokuva. Natsiteema ja sotavankien karu kohtelu on kuvitettu niin, että yksityiskohdilla ei mässäillä, vaan katsojan mielikuvituksen tehtäväksi jää visioida se, mitä rankimmissa kohtauksissa lopulta tapahtuu.
Syksyn kotimainen suurelokuva jättää kuitenkin kolmesta syystä kylmäksi. Lue alta, miksi.
1. Murre vie huomion
Aluksi tuntuu siltä, että elokuva ei pääse lentoon ja roolihahmojen käyttämä vahva pohjoisen murre vie pääosan, sillä puheesta ei tahdo saada selvää. Näyttelijöiden puhe tuntui jäävän paikoin jalkoihin myös taistelukohtausten aikana. Elokuvan loppupuolella, kun murteeseen oli jo ehtinyt tottua, saattoi keskittyä täysin kokonaisuuteen, siihen, miten kaikki elementit nivoutuvat yhteen.
Ja kyllähän ne parhaimmillaan hyvin nivoutuvatkin. Kesällä ja syksyllä 2014 Lapissa, Pohjois-Norjassa, Liettuassa ja Etelä-Suomessa kuvattu elokuva näyttää valkokankaalla erittäin hienolta. Etenkin Lapin maisemat ovat henkeäsalpaavia.
