Itäraja oli pitkään niin eksoottinen paikka, että sitä tultiin katsomaan kaukaa. Moni turisti halusi nähdä miltä se Neuvostoliitto oikeasti näyttää. Siis turvallisesti Suomen puolelta vilkaistuna. Rohkeimmat eksyivät rajavyöhykkeelle ja saivat sakot.
Neuvostoliitto kaatui, mutta sen jälkeen EU:n itäisimmällä pisteellä Ilomantsissa käytiin ihmettelemässä erämaalammen takana alkavaa suurta Venäjää.
Tavalliselta suomalaiselta suolta se näytti.
Oikeasti itäraja olikin pitkään tosi tylsä paikka. Ei siellä juuri mitään tapahtunut. Se oli niin tylsä, että siellä oli mukavaa ja rauhallista asua, ja hankkia jopa kesämökki.
Onnekkaimmat saattoivat ostaa päräyttää vaikka kokonaisen rajavartioaseman kesäpaikaksi tai metsästysmajaksi. Niitä kun lopetettiin 1980-luvun lopulta alkaen rivakkaa vauhtia. Osa tuikattiin tuleenkin.
Rajaseudun asukkaille tylsyys sopi mainiosti. Sai olla rauhassa. Neuvostoliiton, sittemmin Venäjän rajavartioviranomaiset pitivät visusti huolen, että raja ei vuotanut.
Jos sieltä joskus joku pääsi läpi, paluukyyti alkoi saman tien.
Rajaseudun asukkaat ovat tottuneet vuodesta 1944 saakka luottamaan siihen, että raja pitää. Tiedettiin, että se on ollut jopa kunniakysymys Venäjän rajaviranomaisille. Sitä kunnioitettiin.