Liittokansleri Angela Merkel saa entisestä EU-parlamentin puhemiehestä Martin Schulzista vahvan haastajan syksyn vaaleihin. Demareiden yllätyssiirto vahvistaa oikeistopopulisteja.
Siirto oli yllätys. Lähes kaikille. Kaikki merkit viittasivat siihen, että SPD:n puheenjohtaja, varakansleri ja talousministeri Sigmar Gabriel on puolueensa kansleriehdokas.
Yllätystä alleviivasi poliitikolle epätyypillinen rehellinen itsekriittisyys. Gabriel myönsi, että hänen johdollaan demarit eivät pärjäisi Merkelille. Siksi hyviä tuloksia mielipidemittauksissa takova EU-konkari Schulz on parempi vaihtoehto. Sekä kansleriehdokkaaksi että puolueen puheenjohtajaksi.
Suhtautuminen Trumpiin tapetilla
Liittokanslerinviraston nykyiselle emännälle ja hänen puolueelleen Schulzin ehdokkuus on kylmä suihku. Merkel ei näytä enää ylivertaiselta.
Pakolaisten ja sisäisen turvallisuuden lisäksi vaalikamppailun isoksi kysymykseksi nousee se, miten Euroopan ja Saksan pitäisi suhtauta Yhdysvaltain uuteen presidenttiin Donald Trumpiin. Ja toisaalta, miten Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa pitäisi jatkossa edetä.
Martin Schulzilla voi olla näihin kysymyksiin vähintään yhtä hyviä, ellei jopa parempia vastauksia kuin istuvalla kanslerilla. Juuri sellaisia, jotka miellyttävät saksalaista äänestäjää.
Myös ulkomaalaispolitiikassa ja sisäisessä turvallisuudessa Schulzin on helppo tehdä pesäeroa. Gabriel istui Merkelin hallituksessa, kun viime vuosien virheet tehtiin. Schulz katsoi asiaa ulkopuolelta.
Demarit paransivat siis omia asemiaan. Selvästi. Mutta samalla tehtiin myös väkevästi vaalityötä oikeistopopulistisen ja EU-kriittisen AfD:n (Vaihtoehto Saksalle) puolesta.
Vaihtoehto EU-kriittisille
AfD on nyt ainoa varteenotettava osoite niille saksalaisille, joiden mielestä sekä Euroopan unioni että yhteisvaluutta euro joutavat romukoppaan. Sekä Merkel että Schulz ovat vakaumuksellisia nykyisten rakenteiden puolustajia. Linjauksissa voi olla aste-eroja. Merkittäviäkin. Lopputulema on kuitenkin sama: EU:ta ja euroa tarvitaan nykyisessä ”trumpilaisessa” maailmassa enemmän kuin koskaan.
Merkelin johtamaan oikeistounioniin kuuluva Baijerin kristillissosiaalinen puolue (CSU) saa hyvän sauman elämöidä ja haravoida EU-kriittisiä ääniä. Sillä ei kuitenkaan ole valtakunnalista merkitystä.
Martin Schulzin ehdokkuus saattaa hyvinkin siivittää AfD:n Saksan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Hallitukseen oikeistopopulistit eivät pääse. Vielä. Mutta vaalien jälkeisen hallituksen muodostaminen vaikeutuu. Ehkä jopa ratkaisevasti.
Schulzin valinta vaikuttaisi myös Suomeen
Mitä se sitten tarkoittaisi, jos Martin Schulz nousisi Saksan liittokansleriksi? Mikä muuttuisi? Vaikuttaisiko se Suomeen ja Suomen asemaan Euroopassa?
Kyllä. Ainakin kahdella rintamalla.
Saksasta tulisi erityisesti euroasioissa enemmän kaikkien jäsenmaiden edut huomioon ottava kompromissien rakentaja ja vähemmän oman linjansa sanelija. Budjettikuri muuttuisi joustavammaksi. Etelä-Euroopan kriisimaita ymmärrettäisiin enemmän.
Toisaalta Saksan linja suhteessa Venäjään muuttuisi. Demarit ovat jo pitkään kipuilleet Venäjän vastaisten pakotteiden kanssa. Schulz saattaisi olla valmiimpi tekemään kompromisseja Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa.
Mietittäväksi jää, onko Suomi tässä pelissä voittaja vai häviäjä.