Espooseen on vuosien varrella pesiytynyt tarmokkaita urheiluyrittäjiä. Tasan yhtä usein jokin mystinen "Espoon tauti" on vienyt hankkeilta elinvoiman liian nopeasti.
Lyhyen ajan sisään Espoossa kaatuivat SM-liigan joukkue Blues, Veikkausliigan joukkue FC Honka ja Korisliigan joukkue Tapiolan Honka. Ja jotta merkittävien palloilulajien värisuora olisi täydellinen, helsinkiläinen lentopallon pääsarjaseura PPS kävi 90-luvun lopulla hakemassa piristystä Espoosta – tuloksena konkurssi.
Varsinkin jääkiekkojoukkueella epäonnistuminen Suomen kaltaisessa lätkämaassa, maan toiseksi suurimmassa kaupungissa ja pääkaupungin kyljessä on monumentaalinen antisaavutus.
Talousalueen ymmärtäminen ja potentiaalin arvioiminen menivät Espoon Bluesissa täysin pieleen. Suuri osasyy epäonnistumisessa oli sillä, että bisnestä suunniteltiin suuruudenhullujen yleisömäärien varaan laskien. NHL:ssä pärjäävät sellaisetkin seurat, jotka on istutettu täysin epäjääkiekkoilulliseen ympäristöön. Juju on siinä, että talousalue on niin suuri, että todella pienikin urheiluviihteestä kiinnostunut väestöosuus täyttää hallit riittävästi ja koko kauden ajan. Espoossa on nyt ynnättävä tarkkaan, kuinka suurisuuntaiseen toimintaan edellytykset omataan.
Paljon on esitetty kannanottoja espoolaisuuden puolesta, siitä, että "Espoo ansaitsee liigajoukkueen". Asia on keikahtanut ylösalaisin. Vaikka juniorityö lukeutuu maamme ehdottomaan kärkitasoon ja perinnettäkin löytyy jo 24 pääsarjakauden verran, Espoon on edelleen ja erityisesti tästä lähtien todistettava olevansa liigakelpoinen. Kenties aivan lähtöruutuun ei tarvitse palata, mutta muutama kierros on kierrettävä jääkiekkoilun monopolilautaa taaksepäin.
SM-liigan johdon viimeisimmät kommentit Bluesin mahdollisesta jatkamisesta valavat uskoa. Armoa ei Espoo kuitenkaan tarvitse. Se tarvitsee tekijät, jotka ymmärtävät, miten urheilu, liiketoiminta ja viihde nivotaan kestävästi yhteen – ja jotka osaavat toteuttaa visionsa.