Monien on vaikea ymmärtää, miksi noin seitsemän miljoonan vauras ja ystävällinen Hongkong on yhtäkkiä muuttunut suoranaiseksi sotatantereeksi.
Tuo kaunis, lämmin ja sykkivä kaupunki (jonka nimi tarkoittaa suomeksi "tuoksuvaa satamaa" sinne aikoinaan saapuneiden banaanilasteissa olleiden valtamerilaivojen mukana) on nyt kaaoksen tilassa.
Banaanin tuoksu on vaihtunut pippurikaasun, kyynelkaasun ja palavien bensiinipullojen kirveleväksi yhdistelmäksi. Mielenosoituksissa on saanut surmansa jo kaksi nuorta, loukkaantuneita on satoja ja pidätettyjä on noin 4 500.
Tilanne on vain pahentunut viikko viikolta jo yli viiden kuukauden aikana. Monin paikoin arki on vaikeutunut, kauppoja, kouluja, katuja ja metroasemia on suljettu. Rauhallisimmillakin alueilla on vaikea elää, koska kyynelkaasun katku tunkeutuu kaukana mellakoistakin sijaitsevin asuntoihin.
Mikä on siis mennyt pieleen?
Ongelmat ovat kuitenkin kyteneet pinnan alla jo pitkään ja mielenosoituksia on ollut kaupungissa aina, muttei näin vakavia ja väkivaltaisia.
Vuoden 2014 sateenvarjomielenosoitukset olivat pyhäkoulumeininkiä tämän päivän mellakoihin verrattuna. Silloin poliisia vaadittiin tilille kyynelkaasun käytöstä, nyt oikeiden luotien ampumisesta lähietäisyydeltä väkijoukoon. Monet opiskelijat ovat vasta parikymppisiä ja heidän vanhempansa seuraavat nyt sydän kurkussa jälkikasvunsa selviytymistä epätasaisissa katutaisteluissa.
Luovutuslaki, eli niin sanottu extradition bill, josta nykyinen mellakointi sai alkunsa vedettiin lopulta takaisin, mutta siinä ei olekaan koko villakoiran ydin.