Norjalainen kasvitieteilijä ja professori Knut Krzywinski on tutkinut aavikon ekosysteemiä ja akasiapuita jo yli kolmekymmentä vuotta. Hän puhuu erityisen kunnioittavasti aavikon alkuperäisasukkaista, joilta kertoo oppineensa paljon.
– He tietävät akasiapuista kaiken ja ehkä enemmänkin kuin me tutkijat, paitsi ehkä dna:sta. Aavikon ihmisille pitää vain esittää oikeat kysymykset, koska muutoin he helposti kertovat ulkomaalaiselle sellaista, mitä ajattelevat ulkomaalaisen haluavan kuulla, Krzywinski kertoo Egyptin läntisellä aavikolla Gilf Kebirin tasangolla.
Matkasin Krzywinskin kanssa sadan hengen seurueessa Kamal -tutkimusmatkalla kaksi viikkoa maaliskuussa 2014. Viikingiltä näyttävä professori Krzywinski lumosi niin huumorillaan kuin huikealla tietovarannollaan. Krzywinski lähti Saharaan työkomennukselle 1984 ja sanoo olevansa edelleen samalla reissulla.
Hän viettää edelleen joka vuosi jopa kuukausia vaativissa aavikko-oloissa. Pisin yhtäjaksoinen tutkimusjakso satojen kilometrien päässä lähimmistä kylistä tai kaupungeista on kestänyt kolme kuukautta.
Sudanissa Krzywinski on tutustunut myös aavikon alkuperäisasukkaiden henkimaailma-käsityksiin.
– Henkiä asuu niin luolissa kuin akasiapuissakin. Kohtaamilleni ihmisille ne ovat tosia. Tiedemiehenä tietenkin suhtauduin henkikertomuksiin varauksella, Krzywinski kertoo.
– Odotimme sinua saapuvaksi, tervetuloa, miehet sanoivat.
Yksi kokemus Saharassa Sudanin maaperällä muutti tiedemiehen ajatukset.
– Olin saanut päähäni, että tietyn vuoren huipulla on akasiapuu, jota haluan tutkia. Paikalliset pitivät ideaani päättömänä eivätkä uskoneet puun olemassaoloon, Krzywinski muistelee.
Hän ylipuhui seurueen kipuamaan korkealle vuorelle. Matkaan lähdettiin auringonnousun aikaan ja kiipeäminen vei kuusi tuntia. Perillä vuoren huipulla odotti yllätys. Huipun laakealla tasangolla kasvoi yksinäinen ylväs akasiapuu. Suurempi yllätys oli puun juurella. Puun varjossa istui kolme vanhaa miestä.