Kommentti: 33 miestä nostettiin kaivoksesta Chilessä 10 vuotta sitten – heistä "oltiin leipomassa miljonäärejä", mutta kenenkään taskut eivät täyttyneet

Atacaman autiomaan ympäröimä Copiapó oli Chilessäkin jumalan selän takana. Sitä ei ollut edes sikäläisten tv-uutisten sääkartoilla, eräs copiapólainen vitsaili sen jälkeen, kun oli Copiapó kirjaimellisesti  nostettu maailmankartalle, kirjoittaa ulkomaantoimittaja Janne Hopsu kommentissaan.

San Josén kaivokseen kaivokseen yli kahdeksi kuukaudeksi loukkuun jääneet 33 mainaria nostettiin takaisin fyysiseen elämään tasan kymmenen vuotta sitten.

Mitä heille kuuluu nyt?

Joidenkin pelastettujen mukaan heistä oltiin leipomassa miljonäärejä, kunhan elokuva ja kirja saadaan tehtyä. Kenenkään taskut eivät niistä täyttyneet, ei edes pieni tasku, ainakaan vielä.

Katalat juristit ja muut ”huijarit” neuvottelivat asiat heidän päänsä yli, murehtii Fénix-kapselilla ylös nostettu Mario Sépulveda.

Tällä hetkellä vain valtioneläkettä 

Valtioneläkettä heidän tileilleen kilahtaa 400 000 pesoa (noin 425 euroa), hieman enemmän kuin minimipalkka. Lisäksi miehet ja valtio riitelevät yhä kullekin maksettavasta noin 85 000 euron kertakorvauksesta.

Ainoa ei-chileläinen, Carlos Mamani, on sanonut, ettei Bolivian valtaapitäviltä ole herunut edes korvausta.  

Sepúlveda saattaa olla 33 kaivosmiehestä taloudellisesti parhaitenn menestynyt. Motivaatiopuheita vetävä mies oli eläväinen hengen ylläpitäjä miesten ollessa kivimassojen alla.

Viime vuonna hän voitti yli sata tuhatta dollaria chileläisessä tosi-tv:ssä.

Jotkut mainareista sanovat, ettei heitä huolita edes takaisin kaivoksiin töihin. Jos yhtiössä osoittautuisi turvallisuussääntöjen rikkomisia, julkkismainari toisi epämiellyttävää julkisuutta.

"Jos menen nukkumaan, pelkään etten enää herää"

José Ojeda, hän joka kiinnitti miesten suojaan tunkeutuneen poran kärkeen voimme hyvin -viestin, ”Estamos Bien EN EL Refugio los 33”, ei ole saanut töitä. Hän, kuten kaikki muutkin, ovat kärsineet traumoista. Ojeda on ollut useasti psykiatrisessa hoidossa.

Vaikka Sepúlvedalla menee ulkoisesti hyvin, hänkin pelkää. Hän pelkää joskus mennä nukkumaan, koska pelkää ettei enää heräisi.

Jorge Galleguillos sanoo nukkuvansa huonosti, ja joskus unessa näkevänsä itsensä loukussa, siellä missä olivat piinaavat 69 päivää.

Kaivos on nyt suljettu, yksi pelastuneista, Galleguillos, vetää alueella turistikierroksia, jotta 33 miehen tarina ei unohtuisi.

Pelastusoperaatio oli insinööritaidon mestarinäyte. Se oli myös muutaman päivän maailmanlaajuinen mediasirkus.

Mediasirkus tuli, uutisoi ja lähti

Esperanzan eli Toivon leirissä velloi kauhun, hermoja repivien odotusten, hysterian ja rajattoman, kyynelehtivän ilon intensiivinen draama, jolla oli onnellinen loppu. Iho oli toimittajallakin kananlihalla.

Sen jälkeen kukkuloiden väliin noin neliökilomterille ahtautunut fellinimäinen mediasirkus pakkasi kamppeensa ja lähti pois, seuraavalle paikkakunnalle.

Atacaman kirkas aurinko, kostean jäätävät yöt, aavikkotuuli ja kuiskaamaton hiljaisuus jäivät koskettelemaan jumalan selkää. Piinaava kauhu hiipii joskus usean miehen mielen syvyyksistä ylös.     

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja