Chilen kaivosturma oli niin dramaattinen, että sen päätyminen valkokankaalle oli melkeinpä itsestäänselvyys.
Tarina herätti välittömästi kiinnostusta elokuvamarkkinoilla. Jopa Brad Pitt tuotantoyhtiöineen oli kiinnostunut tarinasta.
The 33 (Los 33) saapui elokuvateattereihin tämän vuoden elokuussa, ensimmäisenä Chilessä ja sen jälkeen Kolumbiassa.
Chileläistä, mutta englanninkielistä elokuvaa kuvattiin näissä kahdessa maassa.
Elokuvan ohjaaja on Patricia Riggen. Tunnetuimmat näyttelijät ovat Antonio Banderas ja Juliette Binoche. Banderas esittää loukkuun jääneiden 33 kaivosmiehen henkistä johtajaa Mario Sepúlvedaa, Binoche kaivosmies Darío Segovian sisarta María Segoviaa.
Alanne käsikirjoitti kuusi kuukautta
Elokuvaa käsikirjoitti Mikko Alanne. Hän on 42-vuotias espoolaissyntyinen käsikirjoittaja ja dokumentintekijä.
Hän opiskeli elokuvaa ja sosiologiaa Yhdysvalloissa ja asuu tätä nykyä Los Angelelsissa, missä hän on tehnyt tai tekee yhteistyötä elokuvaprojekteissa muun muassa Oliver Stonen, Angelina Jolien ja Anthony Hopkinsin kanssa.
Ennen kaivosmiehiä hän oli mukana elokuvassa liittyen Chilen vuoden 1973 sotilasvallankaappaukseen. Sen tuottaja oli Mike Medavoy, joka houkutteli Alanteen The 33 -projektiin.
– Työskentelin The 33 -elokuvan kanssa kuutisen kuukautta, hyvin tiiviisti Patricia Riggenin kanssa, aluksi hahmottaen ja fokuseiden tarinaa. Tapahtumissa oli monta mahtavaa ihmistä ja koskettavia kertomuksia, mutta tiesimme, että meidän piti keskittyä elokuvassa vain viiteen tai kuuteen miehistä ja heidän perheisiinnsä, Alanne kertoo MTV Uutisille.
Banderas näyttelee showmies Sepúlvedaa
Itsestäänselvä tapaus on tietysti showmies Sepúlveda, jota näyttelee Antonio Banderas.
Alanne ei päässyt syventymään elokuvaan kasvokkain muun muassa Zorro-elokuvista tutun Banderasin kanssa. Banderas sopi roolistaan kun Alanne oli saanut ensimmäisen käsikirjoitusversionsa valmiiksi, mutta elokuvan rahoitus varmistui ennakoitua myöhemmin.
Kun espanjalaisnäyttelijän aikataulussa oli jälleen tilaa ja filmaukset alkoivat, Alanne oli jo uuden työn parissa HBO-kanavalle. Hän kuitenkin kertoo konsultoineensa ennen varsinaisten kuvausten alkua, ja vielä editointivaiheessa.
Muita Alanteelle tärkeitä mainareita olivat bolivialainen Carlos Mamani ja Darío Segovia.
– Mamani, ainoa bolivialainen joukossa, oli aloittanut työt kaivoksessa juuri ennen sortumaa. Hän oli yksi nuorimmista, pelastamishetkellä 24-vuotias, eikä hänellä ollut kokemusta kaivostyöstä. Häntä kohdeltiin melko karkeasti. Oli todella vaikuttavaa kuvitella hänet hautautuneena syvyyksiin niissä olosuhteissa, Alanne kuvailee Mamanin vangitsevaa tarinaa.
Alanne sanoo, että ohjaaja Riggen kiusoittelikin häntä siitä, että Mamanista oli tullut hänen suosikkikaivosmiehensä.
Saimme arpajaisten päävoiton
– Toinen minua paljon liikuttanut oli Darío Segovia, elämän kovasti koettelema kaivosmies, joka maan alla joutui kokemaan jättimäisen kamppailun ja henkisen muutoksen, Alanne jatkaa.
Alanne kehuukin Segoviaa näyttelevää kolumbialaista Juan Pablo Rabaa.
– Antonio Banderasin ja Juliette Binochen rinnalla ihmiset ovat ihailleet hänen suoritustaan. Me todella saimme arpajaisten päävoiton koko näyttelijäkaartin suhteen, hän kehuu ja kiitteelee erikseen äskettäin menehtyneen James Hornerin sävellystä elokuvaan.
Alanne kirjoitti käsikirjoitustaan samaan aikaan kun toimittaja Héctor Tobar kirjoitti aiheesta omaa kirjaansa Deep Down Dark. Alanne kehuukin Tobaria vuolaasti ammattitaidosta.
Tobar antoi Alanteelle käyttöön kaivosmiesten kanssa tekemänsä avomieliset haastattelut ja syntyvän kirjamateriaalin. He myös keskustelivat omista vaikutelmistaan liittyen kaivosmiehiin ja heidän perheisiinsä.
Omaa tutkimusta kaivoksella
– He kaikki luottivat, että me elokuvantekijät kerromme tarinan oikein. Tein myös paljon omaa selvitystyötä sekä San Josén kaivoksella ja kaivostoiminnasta yleensä, sillä erityisesti pelastustoimiin liittyvät haasteet olivat ällistyttäviä, Alanne kertoo.
– Mitä enemmän opin, sitä enemmän tajusin, miten epätodennäköistä miesten pelastaminen oli, ja kuinka sekin mahdollisuus sulkeutui koko ajan, vaikka sitä ei tuolloin julkisesti kerrottu. Kaivoksen rakenne ja romahdus asettivat osaltaan käsikirjoittamiselle kiinnostavat visuaaliset haasteet.
Kaivosmiehet itse eivät vaurastuneet elokuvasta tai Tobarin kirjasta. Pelastetut sopivat pitävänsä yhtä liittyen kaikkiin mahdollisiin tekijänoikeuksiin.
Erimielisyydet hajottivat pyrkimyksen, ja osa miehistä sanoo, etteivät ymmärtäneet allekirjoittamiaan sopimuksia.
– Kyllä, allekirjoitin sopimuksen, niin tapahtui, mutta he (lakimiehet) käyttivät meitä hyväkseen. En lukenut sitä. Meidät oli vasta pelastettu ja olimme lääkityksellä,. Sen jälkeen en nähnyt heitä (lakimiehiä) enää koskaan, sanoi Víctor Zamora argentiinalaiselle La Nación -lehdelle elokuussa.
Elokuvan tuottajan mukaan oikeuksien kanssa ei ole ollut ongelmia. Osa kaivosmiehistä jätti kuitenkin tulematta elokuvan gaalailtaan Chilessä.
Muistomerkki ja museo
Itse San Josén kaivosalueelle on pystytetty muistomerkki, ja onnettumuuskaivoksen käytävään pääsee kurkistamaan, joskin siitä näkee vain muutamia kymmeniä metrejä.
Copiapóssa sijiatsevassa Atacaman aluemuseossa on näytillä alueen kaivoshistoriaa ja tietenkin pelastusoperaation symbolisia esineitä.
On yksi miesten ylösnostoihin käytetty Fenix-kapseli, miesten poranterään kiinnittämä paperinen olemme hengissä -viesti "Estamos bien en le refugio los 33", ja miesten henkilökohtaisia tavaroita piinan ajalta.
Alanne odottaa elokuvan saapumista teattereihin marraskuussa Yhdysvalloissa. Atlantin yli elokuva matkaa talvella, Suomeen oletettavasti maaliskuussa, Alanne kertoo.
– Ihmiset luulevat tietävänsä tarinan uutisista, mutta heitä odottaa yllätys.
