Kaikki kehittyneet teollisuusmaat ovat monikulttuurisia. Se on suuri voimavara, eikä sille ole globaalissa maailmassa vaihtoehtoa. Monikulttuurisuutta ei kuitenkaan saada toimimaan vain rakastamalla ja syleilemällä. Ei varsinkaan keskellä historiallista pakolaiskriisiä.
Kun Kosin lomasaaren rannoilta tulee kuvaa lapset kainalossaan itkevästä uupuneesta pakolaisisästä, Me Hyvät Ihmiset paasaamme, että jotain pitää tehdä. Pitää pelastaa ihmisiä hukkumasta ja rakentaa lisää kunnollisia vastaanottokeskuksia.
Kun tavallista luupäisempi kansanedustaja sanoo taistelevansa sen puolesta, että monikulttuurisuudesta päästään Suomessa eroon, Me Hyvät Ihmiset olemme pöyristyneitä. Järjestämme mielenosoituksen ja hehkutamme, miten hieno asia monikulttuurisuus on.
Hyvä, että Suomessa ja muualla on hyviä ihmisiä. Apua pitää antaa. Luupäät ja heidän rasistiset vihapuheensa pitää tuomita.
Toimivaa monikulttuurista yhteiskuntaa ei kuitenkaan rakenneta syömällä eksoottisia sörsseleitä katuruokatapahtumissa tai osallistumalla mielenosoituksiin, joissa vaaditaan rajojen avaamista epätoivoisille pakolaisille.
Myönnetään se: Ei toimi
Hyväntahtoisen syleilemisen sijaan useimmissa läntisissä teollisuusmaissa myös Meidän Hyvien Ihmisten pitäisi myöntää, että monikulttuurisuus ei toimi. Ei, vaikka se on kiistatta valtava voimavara.
Liittokansleri Angela Merkel myönsi viisi vuotta sitten ja sai heti Saksan Hyvien Ihmisten vihat niskaansa. Kylmä tosiasia kuitenkin on, että useimmissa EU-maissa, ja aivan erityisesti Saksassa, siirtolaisten integroiminen on joko jätetty kokonaan tekemättä tai se on onnistunut huonosti.