Koirien päiväkodissa leikitään ja nukutaan päiväunia: Alvar, Napsu ja Boogie ovat "tarhakavereita"

Mäyräkoira Alvar työntää pitkää nenäänsä sulkuportin yli. Australian labradoodle Napsun ei tarvitse kurottaa; se on niin korkea, että näkee portin yli vaivatta. Jaloissa hyörii Boogie, rescue-koira Romaniasta.

Kolmikko on tänään päivähoidossa Marianne Yli-Rohdaisen Happy Dog Innissä. Se on espoolainen päiväkoti koirille.

Koirien päiväkoti tarjoaa päivähoitoa koirille lasten tapaan, arkena, kun omistajat ovat on töissä. Kerralla hoidokkeja on maksimissaan viisi.

– Olemme kaikki samassa tilassa, joten koirien täytyy tulla toimeen toistensa kanssa. En halua, että koira tulee tänne, ja se laitetaan takahuoneeseen olemaan yksin. Se ei vastaa koiralähtöistä ajattelua, joka tässä on takana. Toki koirat ovat yksilöitä: jotkut ovat reippaampia, jotkut vähän arempia. Pieni ryhmä mahdollistaa sen, että oikeasti on aikaa huomioida jokaisen yksilön tarpeet, Yli-Rohdainen kuvaa.

"Ne ovat kuin ihmiset"

Kun portti avataan, Alvar, Napsu ja Boogie ryntäävät tutkimaan kameraa. Toimittaja saa pusuja poskelleen. Sitten onkin aika painia hieman, hyvien kavereiden kesken kepeästi urahdellen.

Päiväkoti on aloittanut toimintansa kesällä 2016. Hoidettavilla koirilla ei vielä ole parhaita hoitokavereita, vaikka Alvar-mäyräkoira painiikin mielellään Napsun kanssa.

– Tietysti on koiria, jotka ovat tavanneet toisensa useamman kerran ja tulevat toimeen. Joitakin hyviä ystäviä löytyy, Yli-Rohdainen sanoo.

– Välillä tulee sellaisia hetkiä, että toinen alkaa vähän ärsyttää. Voi tulla tilanne, että tarvitsee etäisyyttä toiseen hetkeksi: sitten toinen tekee jotain toisella puolella, toinen toisella. Mitä enemmän olen koirien kanssa, sitä enemmän olen huomannut, että ne ovat kuin ihmiset. Yksi tykkää yhdestä, toinen toisesta, kaikkien kanssa ei kympillä tulla toimeen, mutta voidaan sietää toista. Jonain päivänä jaksetaan toisia paremmin kuin toisina päivinä. Kuten meillä ihmisilläkin.

"Jos koira saa riekkua koko päivän, stressitasot nousevat liikaa"

Napsu hakee hyllystä leluankan. Kun sitä pureskelee, kuuluu mukava, rapsakka ääni. Raps, raps. Kauaa ankka ei ehdi Napsun leuoissa viihtyä, sillä Alvar varastaa sen itselleen.

Lelun nappaaminen hyllystä omin luvin on aivan sallittua.

– Meillä ei ole tarkasti aikataulutettua ohjelmaa. Päivä muotoutuu sen mukaan, millaisia tyyppejä täällä on. Koirat leikkivät keskenään, käydään ulkoilemassa, puuhataan virikehuoneessa ja otetaan päiväunia. Lepo on koiralle tärkeä perustarve. Jos koira saa riekkua koko päivän, stressitasot nousevat liikaa ja se ei ole hyväksi, Yli-Rohdainen sanoo.

– Toiminta pohjaa koiran omaan vapaaehtoiseen olemiseen ja tekemiseen.

Boogie, rescue-koira Romaniasta, tuijottaa toimittajaa. Häntä heiluu verkkaisesti. Harva tietää, että läähätys ja hännän heilunta voivat olla merkkejä stressistä.

– Aina, kun uusi koira tai ihminen tulee sisään, huomaa, että koirien stressitasot nousevat ja jännitys nousee pintaan. Haluan pitää olot mahdollisimman rauhallisina ja mukavina. Siksi tällaisia haastattelujakaan ei tehdä usein.

"Täällä ei pakoteta syömään, tai mihinkään muuhunkaan"

Ruotsissa laki jo kieltää koiran jättämisen yksin yli kuudeksi tunniksi. Suomesta sama laki puuttuu, mutta koirien päivähoitopaikkoja on silti jo useita: Koiraparkki Helsingin Kampissa, Oivakoira Espoossa, ShowHau Center Vantaalla, Koirapäiväkoti Doghouse Turussa. Turkulaiskoirille on olemassa jopa oma uimahalli.

Koiran päivähoitoa käyttävät Yli-Rohdaisen mukaan hyvin erilaiset ihmiset. Yksi tekee pitkää päivää töissä, toinen haluaa koiralle kivaa tekemistä ja vaihtelua, kolmannen koira ei kestä olla kotona yksin.

– Ei voi sanoa, että olisi jotain ihmistyyppiä, joka eritoten käyttäisi tätä palvelua.

Joitakin eroja lasten ja koirien päiväkodilla on. Koirat nukkuvat mielellään ja omasta tahdostaan; lisäksi niiden ei ole pakko syödä lautasta tyhjäksi, sillä lähtökohtaisesti syömiset hoidetaan kotona.

– Moni syö aamulla ja illalla, tai kerran päivässä. Jos jollakin on tarve syödä päivälläkin, voi ottaa eväät mukaan. Täällä ei pakoteta syömään, tai mihinkään muuhunkaan, Yli-Rohdainen sanoo.

Koirat eivät myöskään askartele isänpäiväkortteja perheilleen – ainakaan toistaiseksi.

– Emme vielä ole tehneet. Mutta kiitos vinkistä!

Osittainen lähde: HS.fi

***