Käsite ”klassinen sisustus” on monelle vähän epäselvä asia. Toisinaan se yhdistetään kaikkeen suomalaiseen, toisinaan vain laadukkaisiin kalusteisiin ja tekstiileihin. Lähtökohtana on kuitenkin aina se, että klassisessa sisustuksessa yhdistetään antiikkia ja nykypäivän estetiikkaa.
Kun puhutaan ”klassisesta englantilaisesta tyylistä” – tarkoitetaan sellaista sisustusta kuin Country livingin kukkasohvat ja runsaat tekstiilit – siis aivan muuta kuin ”klassisessa skandinaavisessa” tai ”klassisessa suomalaisessa tyylissä”. Tässä keskitytään nimenomaan jälkimmäisiin painottamatta kuitenkaan erityisesti kansallisia arvoja.
Klassisessa sisustuksessa yhdistetään taidokkaasti antiikkia ja modernia. Tämä ei tarkoita sitä, että tarvittaisiin välttämättä antiikin koristeaiheita tai uurnia takanreunuksille, vaan ennemminkin muun muassa kustavilaisuuden välityksellä meillekin tutuiksi ja rakkaiksi tulleita kokonaiskäsityksiä sisustuksen yleisilmeestä.
Klassinen sisustus on vaaleasävyinen, valoisa ja kevyt, sillä siinä suositaan laajoja vaaleita pintoja sekä runsasta lasin käyttöä. Valo ja varjot ovat sisustuselementtejä siinä missä konkreettisemmatkin asiat. Mausteena käytetyt tummemmat sävyt taittuvat tyylikkään vaalean- ja tummemman harmaan kautta myös mustaan. Musta-valkoinen värimaailma on aina varma valinta, kunhan se ei ole liian graafinen tai jyrkkä. Kanervaa ja poltettua oranssia sekä vihreää, vaaleita sinisävyjä ja siniharmaata näkyy pienempinä pintoina. Sen sijaan kirkkaita karkkivärejä on turha etsiä.
Puhdaslinjaista sisustusta hallitsevat laajat, valoisat tilat. Yleisilme on pelkistetyn levollinen, ei kiihkeän dynaaminen. Turhaa tavaraa vältetään, ja harvojen esillä olevien valokuvien ja koriste-esineiden paikka on tarkoin harkittu.
Ajattomuus on yksi avainsana, sillä klassista tyyliä suosiva ostaa huonekalunsa mielellään kymmenien vuosien käyttöön eikä tuunaile sitä uusiksi sesonkien mukaan muuta kuin ehkä vaihtamalla huonekalujen paikkaa tai verhoja. Niinpä sananparsi ”Köyhän ei kannata ostaa halpaa” on kuin suoraan klassisen sisustuksen laatijan muistikirjasta.
Toinen tunnettu lausahdus, arkkitehti Mies van der Rohen nimiin pantu ”Vähemmän on enemmän” sopii sekin myös tätä tyyliä tavoittelevan ohjenuoraksi. Klassinen tyyli ei kuitenkaan ole minimalistinen, vaan tukevat, ajattomat tavarat selkeine käyttötarkoituksineen on tarkoitettu löytymään käden ulottuvilta. Kitschiä ja kirpputorilöytöjä ei juurikaan näy, ja kaikissa hankinnoissa pidetään tärkeänä sitä, miten hyvin se kestää käyttöä.
Kokonaisuuden eteen nähdään vaivaa pienissäkin yksityiskohdissa. Esimerkiksi lapsen piirustuksia ei kiinnitetä sellaisinaan seinään, vaan ne kehystetään kauniiksi toisiinsa sointuvaksi sarjaksi. Pyykkikoriksi valitaan mieluummin rottinkinen kuin muovinen kori ja niin edelleen.
Valaisimista perinteiset kristallikruunut ovat kuin kotonaan klassisen tyylin olohuoneessa. Yhtä hyvin siellä voi nähdä suoralinjaisia jalka- ja pöytälamppuja, joiden varjostin on vaaleasävyinen tai harmaalla taitettu. Sohvien selkänojalla näkee väriläiskinä laadukkaita villaisia torkkupeittoja.
Huonekalut ovat suoralinjaisia mutteivät korostetun kulmikkaita. Aidot materiaalit ja kokopuiset kalusteet ovat arvossaan, mutta myös paksua viilupintaa näkee. Lattia on yleensä aitoa parkettia, keittiössä ja lastenhuoneissa joskus myös korkkia. Laminaattia näkee harvemmin. Matto luo sisustukselle neutraalin taustan.
Mittasuhteet ovat tärkeitä. Vaikka klassinen sisustus onkin paitsi ajattoman tyylikäs myös ehdottoman funktionaalinen, huonetilojen pitäisi ennemminkin jatkua harmonisen huomaamattomasti huoneesta toiseen kuin olla selkeästi rajattuja yksittäisiä kokonaisuuksia erillisine toimintoineen. Huoneiden värimaailma korostaa tätä vaikutelmaa. On sanottu, että klassisen sisustuksen ympäröimänä on helppo hengittää – kaikki tuntuu toimivan ja olevan oikealla paikallaan.
Suomalaisen designin huippuvuosien elementit kuten Marimekko-tekstiilit, Artek-huonekalut, Lundia-hyllyt ja Teema-astiat sopivat periaatteessa sinne tänne ripoteltuina klassiseenkin sisustustyyliin, kunhan niistä ei tule itsetarkoitusta ja kunhan kokonaisuus ei ala muistuttaa Suomi-museota.
Teksti: Hanna Myllys / Mediafocus
Kuvat: Marimekko, Vallila Interior, Värisilmä