Lahdessa asuvan Railin ja hänen Cassu-kissansa lenkkiseura on kaikkea muuta kuin tavallista.
Raili Varpola on ulkoillut Cassu-kissansa kanssa jo 12 vuoden ajan. Vuosien saatossa kaksikko on saanut lenkkipolulle yllättävää seuraa – mukana on nimittäin kulkenut jo pitkään varispariskunta, joka on oppinut tunnistamaan Railin ja Cassun ja kulkee heidän mukanaan lähes ulko-ovelta asti.
– Ennen oli, että kaksi vanhaa varista istuu pellon aidalla, mutta nykyisin on aika usein, että ensin menee kissa, sitten menee mummo ja sitten tulee kaksi varista, Lahdessa asuva Varpola toteaa.
Hän kertoo tarjonneensa variksille toisinaan kissan ruuantähteitä, ja ajan myötä Kaapo-isä ja Pertta-äiti alkoi tuoda myös poikasensa tutustumaan ystäviin.
Tänä kesänä varisparilla ei ollut onni myötä, sillä vain yksi poikanen jäi henkiin. Siitä tuli kuitenkin se rohkein.
– Paavo-poikasesta on tullut kaikkein rohkein ja se on se, joka aina nappaa hännästä tuota kissaa.
Päivittäisiä kohtaamisia
Varpola kuvailee kissan ja variksen välistä suhdetta lempeäksi. Päivittäisistä kohtaamisista huolimatta Cassun ja Paavon välillä ei ole koskaan ollut mitään kärhämää.
Paavo saattaa myös nyppiä Railin kengännauhoja, napata kiinni housunpuntista tai jopa seistä varpaiden päällä. Utelias lintu on kuitenkin erittäin hyväntahtoinen.
– Kissa ei yleensä ole moksiskaan. Se heilauttaa hännänpäätä ihan niin kuin kiusallaan, että tules nyt nappaamaan ja varishan tulee. Sitten sitä mennään peräkkäin vähän matkaan, Varpola nauraa.
Varpola kertoo, että varikset ilmestyvät usein kaksikon mukaan jo siinä vaiheessa, kun hän avaa kotitalon ulko-oven. Linnut odottavat usein talon lähellä olevien mäntyjen oksilla.
Jos niitä ei jostain syystä näy, Varpola kertoo usein huutavansa niiden nimiä – ja hetkeä myöhemmin ne ovatkin jo paikalla.
– Enhän minä tiedä ymmärtääkö ne, mitä nimiä huudan. Ei sillä ole mitään merkitystä, mutta minun ääneni ne ilmeisesti tunnistaa.
