Kirjaväite: Risto Dufva kehotti pelaajaa tappamaan itsensä – valmentaja tuhahtaa: "Aika törkeää"

JYPissä ensimmäisen kerran kaudella 2002–03 pelannut kanadalainen Perrin palasi jyväskyläläisseuraan vuonna 2010, jolloin seuraa luotsasi Risto Dufva. SM-liigan kaikkien aikojen paras ulkomainen pistemies antaa tuoreessa kirjassa Dufvalle noilta ajoilta tunnustusta kurin ja vaatimustason vaalimisesta, mutta moittii yksiulotteisesta taktisesta jääräpäisyydestä sekä tätä toistuvasta huutamisesta.

– Jokaisen tappion jälkeen hän sekosi, Perrin kertoo.

LUE MYÖS: Uutuuskirja: Opettaja käytti seksuaalisesti hyväksi – entinen SM-liigatähti on kärsinyt traumasta läpi elämänsä

Perrin kuvailee Dufvan huutaneen liikaa, jopa silloin kun joukkue oli pelannut hyvin. Perrinin mukaan Dufvassa oli malttinsa menettäessään jotain samaa kuin Raimo Summasessa, jonka alaisuudessa hän oli pelannut 2000-luvun alussa Jokereissa. 

– Kauden edetessä huomasin, että vaikka Dufva oli voittanut joukkueen valmentajana yhden Suomen mestaruuden (2009) ja vaikka hänen tapansa raivota oli joskus tehonnutkin, tämä johtamisen tyyli oli tulossa tiensä päähän. Joukkuekavereideni puheista päätellen heillä oli tullut mitta täyteen Ristoa. Itsekin huomasin, että Dufvan huutaminen vain haittasi meitä. Saimme aina kuulla, kuinka joukkueemme latauksessa oli ollut puutteita, vaikka tiesin, että jos olisimme yrittäneet saada lataustamme vielä ylöspäin, päämme olisivat räjähtäneet.

Dufva joukkueen "pahin vihollinen"

JYP teki tuolla kaudella SM-liigan silloisen piste-ennätyksen, 129 pinnaa 60 ottelussa, ja voitti runkosarjan ylivoimaisesti. Sen sijaan että Dufva olisi pumpannut joukkueeseen itseluottamusta, hän sai Perrinin mukaan joukkueen kauden tärkeimmällä hetkellä "käsittämättömään stressitilaan taukoamattomalla huutamisellaan".

– Pahin vihollisemme ei ollut vastustajajoukkue. Se oli Dufva.

JYP jäi lopulta kyseisellä kaudella neljänneksi. Se taipui espoolaiselle Bluesille välieräsarjassa otteluvoitoin 1–4, ja Perrin kertoo myös sarjan aikaisesta tapauksesta, jossa Dufva huusi vaihtoaitiossa puolustaja Antti Jaatiselle "uskomattoman vihaisena". Blues oli tehnyt maalin JYPiä vastaan tilanteessa, jossa Jaatinen oli ollut puolustajana.

– Bussissa sain kuulla suomalaisilta joukkuekavereiltani Dufvan sanoneen Jaatiselle, että tämän tulisi tappaa itsensä. Kerroin tästä lopulta kauden jälkeen omistajallemme (Jukka) Seppäselle ja sanoin, etten halua olla mukana tällaisessa touhussa, Perrin sanoo.

Dufva sai potkut seuraavalla kaudella jo kahden runkosarjaottelun jälkeen.

"Jos betonia ruvetaan valamaan, kyllä terästä pitää seassa olla"

MTV Urheilun puhelimitse tavoittama Dufva kertoo, ettei ole Perrinin kirjaa lukenut.

– Kyllä tässä nyt pelikirjoja luetaan enemmän kuin romaaneja tässä vaiheessa vuotta, Vaasan Sportia valmentava Dufva sanoo.

Dufva vastaa kuitenkin referoinnin jälkeen väitteisiin, joita hänelle kirjassa esitetään. Hän sanoo yleisesti, että "jokainen kokee asiat omalla tavallaan" ja puolustautuu näkemykseltä, että olisi huutanut joukkueelta itseluottamusta pois.

– Taidettiin voittaa runkosarja kuitenkin silloin. Tehtiinkö piste-ennätyskin.

Dufva huomauttaa paineista.

– Minulla oli omat paineeni. Vähiten ei ollut painetta siitä, että seura edellytti myös talouden kannalta menestymistä. Pelaaja vain pelaa, valmentaja tietää myös talousasiat, joskus vähän liiankin hyvin.

Dufva oli siirtynyt JYPiin vuonna 2007.

– Pitää ymmärtää se tilanne, missä menin Jyväskylään. Oli toistakymmentä vuotta menestymättömyyttä ja lähdettiin tekemään muutosta. En tiedä, että sellaista muutosta olisi tehty millään muulla tavalla kuin vaatimustasoa nostamalla.

– Oli selvä vaatimus myös työnantajan puolesta, että kuule Heikki, nyt loppui leikki. Toteutettiin vain niitä ohjeita, joita työnantajalta tuli. Yritän toteuttaa hyvänä työntekijänä niitä niin hyvin kuin mahdollista.

– Mitä siitä seurasi? Siitä seurasi toistakymmentä vuotta menestysputkea. En ymmärrä – jos betonia ruvetaan valamaan, kyllä terästä pitää seassa olla.

Suomen mestaruuden Dufva voitti keväällä 2009. Kaudella 2011–12, jolla Dufva sai potkut, apuvalmentajasta päävalmentajaksi kohotettu Jyrki Aho luotsasi seuran seuraavaan mestaruuteen. Sittemmin JYP on saavuttanut kolme SM-pronssia, European Trophyn mestaruuden 2013 ja Mestarien liigan voiton 2018.

"Nostan hatun päästä ja heitän vielä voltin takaperin siihen perään"

Dufva sanoo, ettei ole jälkeenpäin kaikkeen tyytyväinen, "mutta pitää muistaa, että olen tätä yli 30 vuotta tehnyt ja teen edelleen".

– Varmaan tässä on vielä joitakin virheitä tekemättä. Sitten kun kaikki virheet on tehty, minä lopetan.

– Jälkeenpäinhän kaikkea voidaan katsoa tuloksen kautta. Joka ei ole virheitä urallaan tehnyt ja on tämän yli 30 vuotta saanut heilua, ei muuta kuin kättä pystyyn. Minä nostan hatun päästä ja heitän vielä voltin takaperin siihen perään, Dufva täräyttää.

Konkarivalmentaja sanoo olleensa tapahtumien aikaan "aika paljon kokemattomampi". Hänen kiteytyksensä mukaan "silloin koetettiin sitä reittiä ja tuollainen oli tulos, kaikki oppivat siitä jotakin".

– Jos kysyt jälkeenpäin, toimisinko tässä näin tai noin, tietenkin ihminen on erehtyväinen ja lehmä märehtiväinen. Kyllähän sitä aina jälkeenpäin voi katsoa. Siinä hetkessä niissä painetiloissa niillä vaatimuksilla kävi tuolla lailla. Ei siitä mitään isompia traumoja jäänyt kenellekään. Minulla on hyvät välit sen joukkueen pelaajiston kanssa edelleenkin.

"Tuntuu pikkaisen väärältä"

Antti Jaatista koskevasta kirjakohdasta, jonka mukaan Dufva olisi kehottanut tätä tappamaan itsensä, valmentaja hätkähtää.

Dufva viittaa useaan otteeseen asiayhteyteen.

– Tuo tuntuu pikkaisen väärältä. Korostan, että kun asia irrotetaan jostakin kokonaisuudesta, siitä hetkestä ja tarinasta, kaikki saadaan näyttämään ihan miltä vain.

– Tuo on aika törkeää, jos sanotaan noin, "RD" tuhahtaa.

Oletko varma, että sellaisia sanoja et ole Jaatisesta käyttänyt?

– En tuolla tavalla kuin se on siinä ilmaistu. Onko siinä ollut huumoria, vai miten se on? Ja kun se on käännetty toiselle, miten hän sen ottaa, millä sävyllä on sanottu ja miten.

– Tuo on sitä, mitä se on. Noin sen voi kirjoittaa. Sitten se tuntuu tuolta. Pitää kuitenkin aina katsoa, mikä on totuus.

Dufva huomauttaa, että Jaatinen pelasi vielä hänen alaisuudessaan myös Tapparassa, Lukossa ja Jukureissa.

– En usko, että tämä on kovin pieleen mennyt. Kun Antti Jaatinen lopetti uransa, ensimmäinen, joka minua kiitti niistä vuosista, oli hänen isänsä. Häneltä tuli viesti, että kiitti siitä ajasta ja luottamuksesta ja että oltiin tehty pojasta mies.

Jaatinen: Dufvasta ei mitään hampaankolossa

Jääkiekkoilijan uransa vuonna 2020 päättänyt Jaatinen ei muista, että Dufva olisi sanonut niin rajusti, että tämän tulisi tappaa itsensä, vaikka pohtiikin, että tunnekuohuissa voi tulla "mitä vain".

– Olen sellainen tyyppi, että tuollaiset kommentit eivät ihan hevillä hetkauta, Jaatinen kertoo puhelimitse.

Jaatinen sanoo, että joukkueessa oli tapana kääntää puheita ulkomaalaispelaajille, ja hän pohtii, että asiassa on voinut käydä käännösvirhe.

– On voinut olla sellainen kääntäjä, joka ei ole tarkasti sanonut, mitä valmentaja on sanonut. On vain lyhyesti yhdellä sanalla kääntänyt sen noin. Sekin on mahdollista.

Hampaankoloon Dufvasta ei ole Jaatisen mukaan jäänyt mitään.

– Ei minulla ole kuin hyvää sanottavaa. Hän nosti minut junioreista suoraan liigaporukkaan. Ajoi minua sisään, vaikka hänellä oli tapana peluuttaa vanhempia pelaajia enemmän. Olin yksi niistä muutamasta nuoresta, jotka pääsivät pelaamaan enemmän. Hänen mukanaan kuljin, ja olin kymmenenä vuotena samoissa joukkueissa.

"Hyvätyksi tuleminen ja pelkojen voittaminen pinnassa"

Dufva pestattiin JYPissä vielä kevätkaudella 2019, kun Lauri Merikivi oli saanut ensikaudellaan päävalmentajan paikalta potkut.

– Sinne pyydettiin. Joka pestiin, mihin olen mennyt, minulle on soitettu ja minua on pyydetty. Sinnekin menin uudestaan. Siellä oli Eric Perrinkin pelaamassa, Dufva sanoo.

Perrinin mukaan Dufva oli tuolloin muuttunut mies, joka "vaikutti tehneen suuren työn kehittäessään itseään valmentajana ja johtajana".

– Keskustellessamme kahden kesken hän myönsi minulle, että oli edellisen JYP-pestinsä jälkeen ymmärtänyt jääkiekkojoukkueen häviävän aina joukkueena, ja että hän oli itse osa tuota joukkuetta. Hän oli opetellut kunnioittamaan pelaajiaan, Perrin kertoo, vaikka "Dufva operoi paineen alla liian kiireessä, ja välillä saimme nähdä jälleen vanhaa tuttua raivoavaa Ristoa".

Risto Dufva, miten suhtaudut Perriniin hänen esiin tuomiensa asioiden jälkeen?

– Niin kuin kaikkiin pelaajiin. Ainoastaan he, jotka ovat kopissa ja aitiossa olleet, tietävät mikä on homman nimi.

– Kun asioita irrotetaan yhteyksistä.... tämä on aika rajua hommaa. Hyväksytyksi tuleminen ja pelkojen voittaminen ovat pinnassa. Tämä on tyypillinen kamppailulaji, jossa ovat riittämättömyyden tunne ja fyysiset pelot, joiden alla jokainen pelaaja ja jokainen muukin jostakin vastaava työskentelee, Dufva luonnehtii.