The Time kertoo kirjailija ja some-addikti Jon Acuffista, joka vietti 10 päivää ilman sosiaalista mediaa tai sähköpostia. Hän oppi, ettei tarvitse puhelinta piilottaakseen itsensä nykyhetkestä.
Kirjailija John Acuff on twiitannut yli 40 000 kertaa ja tsekkaa sähköpostiaan säännöllisesti, mutta tauollaan hän ei voinut tehdä kumpaakaan. Hän kuvailee itseään some-addiktiksi, jolle 10 päivän tauko oli kuin "eeppisten tapahtumien maraton".
Nämä asiat Acuff kertoo oppineensa tauon aikana.
1. Puhelimen laskeminen käsistään ei aiheuta luovuuden vyöryä
Syytämme älypuhelimia elämämme pilaamisesta. Ajattelemme niiden estävän hiljaisten hetkien synnyn, jotka synnyttävät luovuutta. Ehkä 10 päivän taukoni oli liian lyhyt, sillä puhelimen näpräämisen sijasta en saanut kymmeniä uusia ideoita. En kokenut yhtäkään ”heureka!”-hetkeä, joka muuttaisi elämäni suuntaa. Tiedän: mikä pettymys!
2. En ole niin tärkeä
Vastailen usein sähköposteihin kesken illallisenkin, ihan kuin ihmiset kuihtuisivat pois ilman nokkelia kommenttejani. Mutta yksikään seuraajani tai kontaktini ei huomannut poissaoloani. Usko tai älä, mutta ilmeisesti heillä on omat elämänsä, perheensä ja työnsä. En ole niin tärkeä.
3. Käytän työtäni liikaa identiteettinäni
Jos haluat selvittää, mihin identiteettisi ja oma arvosi perustuu, lopeta jonkun asian tekeminen kymmeneksi päiväksi ja katso, menetkö tolaltasi. Olen pitkään tiennyt, että olen hieman työnarkomaani, mutta en ollut ymmärtänyt kuinka syvästä riippuvuudesta on kyse ennen kuin pidättäydyin sähköpostin avaamisesta joksikin aikaa.
4. Käytän puhelintani piiloutuakseni hiljaisuudelta
Jos saan pienenkin aavistuksen siitä, että kohta tulee hiljainen hetki, tartun puhelimeeni. Ravintolalla menee muutama minuutti saada meille pöytä? Puhelin esiin! Menossa vessaan? Puhelin mukaan! Punainen valo liikenteessä? Puhelin käteen! Vaikka en kokenutkaan puhelittomana suuria oivalluksen hetkiä, huomasin, että lyhyet hiljaiset hetket saivat vanhat ideat palautumaan mieleeni.
