Kirja-arvio: Yksinvaltiaita kaikista maanosista

Tapio Rautavaara lausui suomeksi tunnetuksi tekemänsä Korttipakka-esityksen lopuksi ”tämä tarina on tosi”.

Korttipakkateemaa esitti mediassa myös Yhdysvallat etsiessään kaatamansa Irakin diktaattorin Saddam Husseinin hallinnon jäseniä tämän vuosituhannannen alussa. 

Korttipakkaa käyttää myös Yleisradion toimittaja Raimo Tyykiluoto kertoessaan tositarinoita nykyajan varsin epämiellyttävistä miehistä.

Hänen listaltaan löytyy myös Saddam Hussein (pataässä). Ja sanottakoon myös, että osa kirjan roistoista oli Yhdysvaltain tukemia, erityisesti kylmän sodan aikana. Neuvostoliitto tietysti tuki omia hirmuhallitsijoitaan.

Länsimaiset liberaalit demokratiat joutuvat jälleen puolustamaan poliittista järjestelmäänsä niin Xi JinpinginMao-henkistä kommunistista Kiinaa kuin nationalistis-rasistista äärioikeistoa vastaan.  

”Niksipirkka” diktaattoreita vastaan

Kirjan esimerkit ovat ”niksipirkka” näitä suuntia vastaan, jos ne sattuvat viehättämään, kuten Tyykiluoto kirjansa alussa mainitsee. Dikaattorit jakaantuvat karkeasti maantieteellisesti sydämiin, patoihin, ruutuihin ja risteihin.

Kansien välissä on puistattava kavalkadi, joka muistuttaa, että toistaiseksi toimivin yhteiskuntajärjestelmä on tämä meille pohjoismaista tuttu, puutteistaan huolimatta.  

Jokainen kirjan henkilö ei ole ollut alamaisiaan sortanut ja rääkännyt valtionpää.

Huumeparonit Pablo Escobar ja Joaquín ”El Chapo” Guzmán ovat jokereina ja roolinsa ansainneet.

Korttipakassa on myös henkilökultteja johtaneita sekopäitä, usein yhdysvaltalaisia riitteineen ja seksuaalisine hyväksikäyttöineen, kuten Jim Jones, Charles Manson, David Koresh ja Keith Raniere. Viimeksi mainitun NXVIM-kulttia rahoittivat entisen Seagram-alkoholiyhtiön upporikkaat perilliset.

Miehinen korttipakka

Valta, erityisesti brutaali valta, on miesten maailma. Naisiakin korttipakassa toki on.

Moukkamainen huijari Elena Ceaușescu (ristirouva) ja kansan rahat lompakkoonsa sullonut entinen Miss Manila Imelda Marcos (ruuturouva) ovat historian jalkapuunsa ansainneet.

Eva ”Evita” Perón (herttarouva) ja miehensä Juan Perón (herttayhdeksän) eivät ole kirjan pahimpia roistoja, vaikka Juan haki inspiraatiota muun muassa Mussolinin Italiasta. Evitaa julmempi olisi ollut Maon neljäs vaimo, ”neljän koplan” Jiang Qing.

Entä kuka on patarouva? Libyan Muammar Gaddafin naishenkivartiokaarti, jonka jäsenillä tosin oli vähän vaihtoehtoja kaartin jäsenyydelle.

Jos johtajan ovikyltissä on lukenut Hitler, Mao, Stalin, Mussolini, Castro, Pinochet, Kim Jong-il ja Kim Jong-un, Pol Pot, Francisco Franco, Idi Amin, Mobutu, Bokassa tai vaikka Mugabe, huoneessa on istunut historiasta tuttu itsevaltias.

Ei vain tuiki tunnettuja roistoja

Kirjassa on onneksi myös muistutuksena yllä mainittuja vähemmälle huomiolle jääneitä, mutta kauhugalleriassa paikkansa ”ansainneita” diktaattoreita, kuten Paraguayn Alfred Stroessner (herttakuusi), Päiväntasaajan Guinean Francisco Macías Nguema (patakuusi), Myanmarin Than Shwe (ruutukahdeksan), ja olihan meillä Euroopassa vaikkapa Albanian Enver Hoxha (ristikahdeksan).

Tyykiluoto kirjoittaa vauhdikkaasta ja ronskisti, mikä sopii aiheeseen. Joskus vauhti käy pientareella.

Iranin shaahi Mohammad Reza Pahlavi (herttakuningas) tuskin oli naistenmies ensimmäisestä sydämenlyönnistä lähtien. Pohjois-Koreaa ei ollut vielä 1920. Britannian ulkomaantiedustelupalvelu on MI6, ei M16.

Tyykiluoto myös kirjoittaa, että Escobar salakuljetti huippuvuosina Yhdysvaltoihin 15 tonnia kokaiinia päivässä. Se tekisi kuukaudessa 450 tonnia, vuodessa 5 475 tonnia. Aikamoinen luku. Valmistamiseen tarvittaisiin melkoinen määrä henkilöstöä, piilopaikkoja ja kemikaaleja, vaikka Escobarilla ei vaikutusvaltaisimmillaan ollut rahasta tai ammattitappajistaan pulaa.

Nopealla googlauksella luku löytyy Wikipediasta. Samassa artikkelissa mainitaan myös luku 70-80 tonnia kuukaudessa. 15 tonnissa kyse lienee suurimmillaan vuorokauden aikana viedyistä määristä, mutta ei toki ympäri vuoden.

Joka tapauksessa rullaavasti kirjoitettu kirja, joka muistuttaa, että yksinvalta turmelee aina, ja korttipakasta saa oman paikkansa.