Ari Mennanderin kirjoittama Teemu-kirja on tarina kaikkien aikojen suomalaisjääkiekkoiijasta. Tuo lause kertoo olennaisen.
Selänteen tarina kerrotaan kirjassa kronologisessa järjestyksessä. Kirjassa luvataan olla silittelemättä Selännettä. Harvemmin elämäkertakirjaa kuitenkaan tehdään kohteensa haukkumiseksi, joten Selänteestä käytetään kirjassa paljon kauniita sanoja ja hänen saavutuksensa tuodaan esiin selvästi. Kritiikkiäkin kuitenkin tulee.
Kirjassa on muutakin. Se syventää Selänteen hahmoa. Kun asioista kerrotaan, selviää mitä Selänne kulloinkin ajatteli. Paljastuksiakin löytyy, mutta ennen kaikkea herää ajatuksia. Niitä nousee siitä, miten moni henkilö kuvailee Teemua. Kirjaa lukiessa alkaa miettimään omaa suhtautumistaan Selänteeseen, sitä yksittäistä asiaa, joka jokaisella Teemusta kiinnostuneella on. Mennanderin kirja, tai oikeastaan Selänteen ura, tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia löytää ja muistaa se oma “Teemu-juttu”.
Ajatuksia herää myös siitä, että useassa tilanteessa, kun Selänne on hymyillyt ja ollut oma itsensä, hänen sisällään on myllertänyt, oli kyse sitten peleistä tai kaukalon ulkopuolisista asioista. Yksi ajatuksia herättävä lause liittyy SM-liigan ja NHL:n eroon ja etenkin jälkimmäisen raadollisuuteen.
– Olin tottunut Suomessa, että olemme kaikki samaa perhettä. Oli järkytys huomata, että vieressä istuu pelaajakaveri, joka toivoo sulle pahaa. NHL:ssä olet täysin yksityisyrittäjä, Selänne sanoo kirjassa.
Vaikka urheilussa huomio on mennyt polvi- ja muihin vammoihin, myös ihmisiin luottava ja viaton luonne on saanut kolhuja. Yhteenottoja on tullut lähimpienkin ihmisten kanssa.
Kirja onnistuu syventämään Teemusta kiinnostuneiden käsitystä siitä, mitä hänen elämänsä on ollut. Samalla jokainen miettii itse helposti syytä sille, miksi on katsonut vuosien ajan silmät ristissä Selänteen yön tehopisteitä heti aamulla. Aikojen saatossa on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat jääneet kulisseihin. Niissäkin riittää miettimistä.