Entisen venäläisagentin Sergei Skripalin myrkytys Britanniassa tuskin johtaa laajempaan koston kierteeseen Britannian ja Venäjän välillä, arvioi sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) Huomenta Suomessa.
Mykkänen muistutti, etteivät Aleksandr Litvinenkon murha tai Krimin miehityskään lopulta johtaneet esimerkiksi todellisen sodanuhkan kasvamiseen.
– Tämä on osa tapahtumien sarjaa, missä on valitettavasti vaikeaa nähdä, että Eurooppa ja Venäjä lähtisivät yhteistyön tielle.
Kai Mykkänen muistutti, että vielä kymmenen vuotta sitten Venäjän ja Euroopan välillä maalailtiin huomattavasti nykyistä ruusuisempaa kuvaa taloussuhteiden ja yhteistyön syventämisestä.
Kansallistunne pönkittää valtaa
Mykkäsen mukaan Putinin uudella kaudella on mielenkiintoista seurata, yrittääkö presidentti vielä uudistaa Venäjän talouden rakenteita vai ei. Putinin valtakauden alkupuolella presidentin valta-asema perustui venäläisten elintason nostamiseen.
Sittemmin talouden sakattua, Putin on kasvattanut ja pönkittänyt valtaansa kansallistunnetta kohottamalla.
– Haaste on, että kansallistunne vaatii uutta polttoainetta ja Krimistäkin on neljä vuotta aikaa.
– Nyt Skripalin tapaus toi tällaisen henkisen nostatuksen vaalien alle ja hyvin vahvasti sekin tulkittiin niin, että Venäjää vastaan hyökätään ja Venäjän oikeus hoitaa omia asioitaan kiistetään. Varmasti se on lisännyt jonkin verran Putinin suosiota ja äänestysaktiivisuutta.
Asetelma kääntyi päälaelleen
Kai Mykkäsen mukaan viimeisten viiden vuoden aikana Venäjä ei ole osoittanut kykyä uudistaa taloutensa rakenteita eikä maan elintasokaan ole tällä vuosikymmenellä kasvanut.
Venäjä ei ole Mykkäsen mukaan saanut myöskään Kiinasta toivomaansa määrää investointeja. Mykkänen arvioi, että Venäjällä uskottiin kiinalaisrahan korvaavan merkittävän osan länsimaiden kutistuneesta investointirahavirrasta, mikä ei ole toteutunut.
– Venäjä on Kiinan vinkkelistä pieni, taantuva ja ikääntyvä talous, joka on mielenkiintoinen raaka-ainelähde tietyissä asioissa, mutta ei mikään kiinnostava investointikohde.
– Kolmessakymmenessä vuodessa asetelma on kääntynyt päälaelleen. Jos Kiina oli Neuvostoliiton pikkuserkku, niin nyt Venäjä on aika pieni suhteessa Kiinaan, kun Pekingistä katsotaan.