Maahanmuuttovirastossa on tehty kesällä turvapaikkapäätöksiä pikatahtia, sillä päätöksiä on tehtailtu 700-800 kappaletta viikossa.
Kotouttamisesta vastaavasta työministeriöstä kerrotaan, että kielteisiä päätöksiä on tehty ennakoitua suurempi määrä. Tämä on saanut Maahanmuuttoviraston ja kotouttamisesta vastaavan Työ- ja elinkeinoministeriön miettimään, mikä on järkevä kuntapaikkojen tavoitemäärä – onko 10 000 kuntapaikan tavoite sittenkin liian suuri?
– Tätä me on itse asiassa juuri katsomme. Mikäli näitä päätöksiä tuleekin vähemmän, niin totta kai tarvitaan sitten kuntapaikkojakin vähemmän, Työ- ja elinkeinoministeriön maahanmuuttojohtaja Sonja Hämäläinen sanoo.
– Mutta samalla on hyvä muistaa, että meillä on kiintiöpakolaisia. Meillä on syyrialaisia Turkista ja näitä EU-siirtoja, että näitä kuntapaikkoja kyllä tarvitaan jatkossakin, Hämäläinen jatkaa.
Tähän mennessä kuntapaikkoja on saavutettu yli 4000.
Suurimmalle osalle irakilaisista kielteinen päätös
Suomeen on viimeisen 7 kuukauden aikana tullut noin 3700 turvapaikanhakijaa. Samaan aikaan maahanmuuttovirastossa taotaan turvapaikkapäätöksiä vauhdilla: Pelkästään kesä-heinäkuussa päätöksiä on tehty noin 5400.
Irakilaisia on turvapaikanhakijoista kaksi kolmasosaa. Heistä suurin osa on saanut kielteisen päätöksen.
– Vain kymmenen prosenttia irakilaisten päätöksistä on ollut myönteisiä ja 80 prosenttia kielteisiä, kertoo Maahanmuuttoviraston tulosalueen johtaja Antti Lehtinen.
Vastaanottokeskuksissa odotellaan kuntapaikkaa
Vastaanottokeskuksissa on noin 2000 oleskeluluvan saanutta, jotka odottavat kuntaan siirtymistä. Heistä osa ei ole vielä saanut päätöstä tiedoksi.
Vaikka kuntapaikkoja olisikin tarpeeksi, yksi tavoitteista on myös saada ihmiset muuttamaan heille osoitettuihin kuntiin ympäri Suomea.
Nyt 60 prosenttia on muuttanut minne haluaa.
– Tasan tarkkaan tilastointia meillä ei ole, mutta me maksamme kunnille niin sanottua kuntakorvausta, ja me voimme tehdä siitä ajoja ja nähdä mihin (turvapaikanhakijat) ovat muuttaneet. Itse asiassa saadaan myös tieto, että jäävätkö he ensimmäiselle sijoituspaikkakunnalle vai siirtyvätkö he toisaalle esimerkiksi koulutuksen tai työn perässä, Hämäläinen kertoo.