Kielivähemmistöön kuuluvien vanhusten vaikea saada hoitoa omalla kielellä – teknologiasta toivotaan apua

Järjestöt eivät näe lakeja riittävän velvoittavina.

– Pykälistä pitäisi saada kaikki mahdollisuuksien mukaan -tyyppiset lausumat pois, sanoo Kuurojen liiton erityisasiantuntija Pirkko Selin-Grönlund.

Teknologiasta apua viittomakielisten palveluun

Sosiaalineuvos Viveca Arrhenius sosiaali- ja terveysministeriöstä myöntää, että palvelujen järjestäminen vähemmistökielillä on haasteellista. Alueelliset erot ovat suuret.

Tästä on kyse:

– Suomi ja ruotsi ovat kansalliskieliä. Kaksikielisten kuntien ja kuntayhtymien tulee järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut asiakkaan valitsemalla kielellä eli suomeksi tai ruotsiksi. Tulkkaus ei riitä.

– Saamelaisilla on oikeus käyttää saamen kieltä sosiaali- ja terveydenhuollossa kotiseutualueen kunnissa ja Lapin sairaanhoitopiirissä. Kunnilla ei kuitenkaan ole lainsäädäntöön perustuvaa velvollisuutta järjestää saamenkielisiä palveluja. Jos henkilökuntaa ei ole saatavissa, tulkkaus riittää.

– Suomalaisen ja suomenruotsalaisen viittomakielen tulkkaus järjestetään, jos viittomakielistä ammattihenkilöä ei ole saatavissa.

– Romanikielistä sosiaali- ja terveyspalvelua ei ole saatavissa. Vain pieni osa Suomen romanivähemmistöstä puhuu romanikieltä.

Ruotsinkielisten palvelujen saatavuus vaihtelee sen mukaan, kuinka paljon kunnassa on ruotsinkielistä väestöä ja siten kielitaitoisia ammattihenkilöitä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla palvelujen järjestäminen on ollut vaikeaa.

Myös viittomakielistä hoitoa on todella hankala järjestää vanhuksille, Arrhenius sanoo. Saamenkielisen oikeudet käyttää kieltä sosiaali- ja terveydenhuollossa pätevät vain saamelaisten kotiseutualueella ja ruotsinkielisten vain ruotsinkielisissä kunnissa, mutta viittomakieliset asuvat ympäri maata.

– Tosin teknologian kehittyminen varmasti tuo tulevaisuudessa apua, Arrhenius sanoo.

Kunnat käyttävät valtionapua vanhusten palveluun

Arrheniuksen mukaan koko saamelaisten kotiseutualueella on vain noin 60 sosiaali- ja terveyspalveluissa työskentelevää pohjoissaamea eli yleisintä saamelaiskieltä puhuvaa ihmistä. Suurin osa heistä on päteviä ammattihenkilöitä.

Saamelaisalueen kunnat saavat ministeriöltä valtionavustuksen, jonka avulla kunnat voivat järjestää saamenkielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja.

Niiden kohdentamisesta päättää saamelaiskäräjät. Rahaa on STM:n mukaan käytetty lähinnä vanhusten palveluun. 

Inarissa kunnan palvelutalon vastaava sairaanhoitaja Marja-Leena Ranta opiskeli inarinsaamen kielen.

Koulutus kesti vuoden, ja sen maksoi kunta myöntämällä Rannalle palkallista virkavapaata. Tätä ennen palvelutalossa ei ollut yhtään inarinsaamea taitavaa hoitajaa.

– Kun vanhuksen muisti huononee, hän ei välttämättä osaa sanoa asioita suomeksi. On tärkeää, että edes joku pystyy puhumaan muutamankin sanan omaa kieltä, Ranta sanoo.