Kerrostalopihan kasvit

Puuvartinen seppelvarpu (Stephanandra incisa) sopii erinomaisesti maanpeitekasviksi niin varjoon kuin aurinkoon. Niille kaivetaan reilun kokoinen istutuskuoppa. Havuksi sopii samaan tarkoitukseen oikein hyvin tuivio (Microbiota decussata). Miehen korkuiseksi kasvava purppuraheisiangervo ((Physocarpus opulifolius ) luo mainion värikontrastin taustalla olevaan muuriin. Niinikään taustalle valittiin sinne erinomaisesti sopiva herttavuorenkilpi (Bergenia cordifolia), vaikka se näyttääkin jakavat ihmisten mielipiteet jyrkästi: osa tykkää kovasti, osa ei sitten yhtään.

Kuunliljat (Hosta spp.) ja kotkansiivet ( Matteuccia struthiopteris) löytyivät paikalta jo vanhastaan. Juuristot näyttivät olevan tyydyttävässä kunnossa, joten ne todennäköisesti alkavat kasvaa hyvin. Jos niitä joudutaan uusimaan, astiataimia voi istuttaa koko kasvukauden ajan.

Yksi arvokkaimmista ja arvostetuimmista peitekasveistamme on suhteellisen hidaskasvuinen taponlehti (Asarum europaeum), joka on kiiltävine, munuaisenmuotoisine lehtineen hyvin kestävä, käyttökelpoinen varjopaikan kasvi. Ei kannata huolestua taimien pikkuisesta koosta, sillä alkuun päästyään kasvu kyllä voimistuu ja nopeutuu. Kukinto sen sijaan on hyvin vaatimaton.

Poimulehti (Alchemilla sp.) menestyy niin auringossa kuin varjossa. Kallioseinää pehmentämään istutetaan piippuköynnöstä (Aristolochia macrophylla), joka tarvitsee ylöspäin lähteäkseen pientä avitusta – esimerkiksi keppejä tai narua. Kääpiömarjakuusi (Taxus x media) on oikein hauska ja kun se on kasvanut riittävästi, siitä voi muotoilla leikkaamalla vaikka pikku pupujussin!

Tuoksua puolestaan tuottaa tuoksukurjenpolvi (Geranium macrorrhizum), joka tulee aikanaan kukkimaan aniliininpunaisin tai valkoisin kukin. Sitä istuteaan koivun juurelle, kuten myös peitekasviksi todella kauniin sinisin kukin kukkivaa kevätkaihonkukkaa (Omphalodes verna).

Istutusalustaan on valmiiksi hyvää multaa, mutta piippuköynnöksille – ja joillekin muillekin kasveille – lisätään vielä petrattua tavaraa. Muuten taimien istuttamisessa ei ole mitään sen kummempaa, kaikki istutetaan samaan syvyyteen, missä ne ovat olleet jo astioissa. Poikkeuksena ovat tietysti havut, joiden istutuspoteroihin laitetaan rodohavukasvualustaa, koska ne pitävät happamasta maasta.

Kastelusta on tietysti muistettava pitää huoli, erityisesti istutuksen jälkeen. Syksyllä kaikille voi antaa syyslannoituksen ja keväällä annetaan kevätlannoitus. Liioitella ei kannata! Hyppysellinen tai kaksi kanankakkaa riittää oikein hyvin. Havut on suojattava kevätauringolta muutaman ensimmäisen kevään ajan.

Katetta voi lisätä, jos siltä alkaa tuntua. On kuitenkin muistettava, että kasvien maanpäällisten osien kuollessa talveksi ne katoavat näkyvistä ja silloin pitää varoa laittamasta katetta liikaa niiden päälle. Se kuluttaa hajotessaan paljon typpeä, joten lannoitetta on käytettävä hiukan enemmän.

Kesäkukat:

Kolmeen ruukkuun istutettavat verenpisarat (Fuchsia) tuovat alueelle väriä koko kesäksi. Yksi ruukku nostetaan pienelle kallionkielekkeelle, joka on kuin sitä varten tehty. Toinen erinomaisesti varjoisaan paikkaan sopiva yksivuotinen kasvi on ahkeraliisa (Impatiens walleriana). Ruukkukasveja täytyy lannoitella koko kesän ajan kasteluveteen sekoitettavalla kastelulannoitteella, jotta ne voivat hyvin.

(Pioni 2.6.2006)

Lue myös:

    Uusimmat