Kentälle juosseen kannattajan raju kohtelu käynnisti yli 300 ihmishenkeä vaatineen karmivan tragedian – "Luoteja oli kaikkialla"

Perun pääkaupunki Lima, Estadio Nacional -stadion. Peru ja Argentiina taistelevat paikasta vuoden 1964 kesäolympialaisiin. Ottelun päätöshetkillä kotijoukkue Peru iskee pallon maalin ja yli 47 000 paikalle saapunutta katsojaa juhlii tärkeää tasoitusmaalia, mutta liian aikaisin. 

Tuomari hylkää osuman, koska katsoo Perun maalintekijän käyttäneen sääntöjen vastaisia otteita. Yleisön riemu vaihtuu äkkiä vihaan ja pettymykseen. Kaksi tuohtunutta kannattajaa ryntää kentälle kohti ottelun tuomaria.  

Yllä kuvailtu tilanne käynnisti katastrofaalisen tapahtumasarjan, joka vaati lopulta yli 300 kuolonuhria. Poliisit veivät toisen kentälle juosseen henkilön rauhallisesti pois, mutta toinen ei selvinnyt yhtä vähällä. Poliisien käyttämät rajut voimakeinot saivat jo ennalta vihaisen yleisön raivostuneeksi. 

– Poliisit eivät päästäneet koiriaan irti, mutta antoivat niiden repiä hänen vaatteensa. Ihmisiä häiritsi tapa, jolla poliisit veivät kentälle juosseen henkilön pois. Se sai heidät kiehumaan, ottelussa pelannut Hector Chumpitaz toteaa BBC:n jutussa.

– Meidän omat poliisimme potkivat ja löivät häntä kuin hän olisi vihollinen. Tämä sai kaikki vihaiseksi – minut myös, ottelua seuraamassa ollut Jose Salas puolestaan kuvailee tapahtumia.

Poliisien rajut otteet käynnistivät mellakan ja ottelu keskeytettiin. Katsojat heittivät erilaisia esineitä poliiseja päin ja kentälle juoksi lisää katsojia, joten poliisit ottivat rajumpia keinoja käyttöön pysäyttääkseen mellakan. He pyrkivät saamaan yleisön kuriin kyynelkaasulla ja varoituslaukauksilla, mutta se lietsoi vain paniikkia. Katastrofin ainekset oli kylvetty. 

Yleisö pakeni kiireellä katsomosta, mutta kaikki kulkuportit eivät olleet auki. Ihmiset puristuivat vaarallisesti pieneen tilaan.

– Menimme alas portaita lähteäksemme pois niin kuin monet muutkin, mutta portit olivat kiinni. Käännyimme takaisin portaikkoon, ja silloin poliisi alkoi heittää kyynelkaasua. Silloin katsomossa olleet ihmiset juoksivat tunneliin pakoon meitä päin aiheuttaen valtavan murskaantumisen, Salas jatkaa tapahtumien kuvailua.

"Aina kun tuli uutisia, kuolonuhrien määrä kasvoi"

Salasin mukaan ihmiset olivat pakkautuneet niin tiiviisti, että hänen jalkansa eivät edes ulottuneet enää maahan. Monet ihmiset eivät selvinneet, vaan puristuivat kuoliaaksi. Salas oli puristuksissa omien sanojensa mukaan lähes kaksi tuntia. 

Lopulta kannattajat saivat portit auki ja pääsivät stadionin ulkopuolelle, mutta katastrofi ei ollut vielä ohi. Aseistetut poliisit aloittivat ampumisen kaduilla, mikä lietsoi paniikkia entisestään.

– Luoteja oli kaikkialla. Aloin juosta, enkä katsonut taakseni, Salas muistelee.

Tilanteen vakavuus selvisi pian myös pukukoppeihin paenneille pelaajille, jotka odottivat pitkään tilanteen rauhoittumista.

– Kun pääsimme pukuhuoneisiin, jotkut ihmiset kävivät ulkona ja tulivat takaisin kertomaan, että kaksi ihmistä on kuollut. Me olimme pukukopissa kaksi tuntia ennen kuin saimme lähteä, joten emme tienneet koko tilanteen laajuutta. 

– Matkalla takaisin harjoituskeskukseen kuulimme radiosta kuolinuhrien määrän kasvavan. 10, 20, 30. Aina, kun tuli uutisia, määrät kasvoivat. 200, 250, 300, Chumpitaz muistaa.

Lopulta kuolonuhrien viralliseksi määräksi ilmoitettiin 328, mutta lukumäärässä ei olla otettu huomioon tulituksessa kuolleita ihmisiä. Silminnäkijöiden mukaan useita ihmisiä menehtyi saamiinsa ampumahaavoihin, mutta vedenpitäviä todisteita tästä ei ole koskaan löytynyt. Liman mellakka on yhä kaikkien aikojen eniten kuolonuhreja vaatinut katsomomellakka urheilussa. 

Lähteet: BBC & NY Times