Ken kehuja säästää, se lastaan vihaa – nykylapset elävät jatkuvan arvioinnin keskellä

”Ei lapset muuta tarvitse kuin tuttipulloo ja vittaa”.

”Ei se lapsi ikinä itse kävele, jota aina talutetaan”.

Tervetuloa Suomeen. Täällä lapsia kasvatetaan kehumatta.

Onneksi asenteet ovat muuttumassa: enää kehutusta lapsesta ei tulekaan ylpeää nirppanokkaa. Kehuminen paitsi tuntuu hyvältä, myös tekee lapsesta vahvan.

– Ajattelen, että on kyse laajemmasta asiasta: kuinka voidaan tukea lapsen itsetuntoa ja myönteistä ja totuudenmukaista kuvaa itsestä. tässä palautteen antaminen ja kannustaminen ovat ovat keskeisessä roolissa, kertoo Kaisu Muuronen, erityisasiantuntija Lastensuojelun Keskusliitosta. 

Kaikki lähtee kotoa. Muurosen mukaan huomio kannattaa kiinnittää  arkeen ja perheen sekä muiden lapsen kasvuympäristöjen, kuten esimerkiksi päiväkodin, vuorovaikutukseen.

– Lähtökohtana on jokaisen lapsen oikeus paitsi hoivaan ja turvaan, myös arvostukseen.  Lapsen tulee saada olla oma itsensä. Vuorovaikutus ei ole vain sanoja, myös ilmeet, äänenpaino ja kosketus ovat merkityksellisiä. Aikuisen tulee olla läsnä hetkessä ja antaa lapselle aikaa, Muuronen sanoo.

– Lapsen osallisuus on tärkeää. Miten lapsi tulee kuulluksi jokapäiväisessä arjessa? On olennaista, että lapsi saa kokemuksen siitä, että hän on oman yhteisönsä, perheen, hyväksytty ja tärkeä jäsen.

Kehuminen vahvistaa lapsen itsetuntoa. Kehuista hän saa kokemuksia siitä, että on tärkeä ja merkittävä juuri omana itsenään.

– Välittämistä osoittaa luonnollisesti teoin, mutta myös sanallinen kiitos ja kehu ovat lapselle tärkeitä. Sanat ja teot eivät myöskään saa olla ristiriidassa keskenään, kuvaa Satu Tallgren, auttavien puhelin- ja nettipalveluiden suunnittelija Mannerheimin Lastensuojeluliitosta.

Vauvallakin on mielikuva omasta itsestään. Kuva on vahvasti yhteydessä lapsen saamiin hoivan kokemuksiin. Tallgrenin mukaan vanhempi viestii katsekontaktillaan, ilmeillään, kosketuksellaan ja äänenpainoillaan, että lapsi on hänelle hyvin arvokas ja tärkeä.

– Mitä pienempi lapsi on, sen tärkeämpää kosketus, eli esimerkiksi syliin ottaminen, on. Kosketusta ei pidä unohtaa isompienkaan lasten ja nuorten kanssa – silloin tavat koskea täytyy vaan monesti päivittää, Tallgren sanoo.

Olen tässä sinua varten!

Lapsen kanssa pitää olla aidosti läsnä. Aikuinen ei saa katsoa telkkaria, tuijottaa älypuhelinta ja olettaa, ettei lapsi tajua huomion jakautuneen. Kyllä hän tajuaa.

– Kyllä lapsi herkästi vaistoaa, jos vieressä on muita, jotka vievät aikuisen huomion. Kun ollaan lapsen kanssa,  keskitytään siihen. Silloin pystyy aidosti kuuntelemaan, mitä lapsella on asiaa ja sanottavaa, Muuronen neuvoo.

– Kohdataan lapsi ja kuunnellaan häntä, eikä aikuisena kuvitella, että tiedämme, mitä lapsella on sanottavana. Ei keskeytetä häntä. Otetaan lapsi mukaan arjen askareisiin, annetaan lapsen ikään ja kehitystasoon sopivia vastuita ja tehtäviä, joiden kautta hän oppii ja onnistuu. Sitä kautta voidaan kehua ja kannustaa lasta, hän jatkaa.

Myönteiset kokemukset ovat itsetunnon kehittymisen kannalta tärkeitä. Siksi kannattaakin valita tehtäviä, jotka sopivat lapsen kiinnostuksenkohteisiin ja temperamenttiin. Mikä on lasta kiinnostava tehtävä?

– Pyritään löytämään kodin askareita, joita lapsikin pitää kiinnostavana.  On hyvä muistaa, että lapset ovat erilaisia persoonia. Jos kyseessä on hyvin ujo ja herkkä lapsi tai vastaavasti hyvin vilkas lapsi, heille eivät samanlaiset keinot aina välttämättä sovellu, Muuronen sanoo.

Ujon tai herkän lapsen kohdalla ei kannata alkaa ankarasti kieltää, jos lapsi itse osoittaa aloitteellisuutta. Hyvin vilkkaalle ja omaehtoiselle lapselle sen sijaan ei tarvitse keksiä tekemistä; rajat voivat olla tärkeämmät. Suosia ei saa.

– Aikuisen täytyy olla johdonmukainen kaikille, eli ei täysin eri sääntöjä eri lapsille, Muuronen toteaa.

Osasit hienosti!

”Kissa kiitoksella elää”.

”Suomalainen ei kehu, ei ainakaan itseään”.

”Omakehu haisee!”

Niin – voiko lapsen kehua pilalle? Muurosen mukaan ei, mutta kehut tulee antaa aina aiheesta.

Vinkit lapsen kehumiseen

– Tavallinen, arkinen päivä sisältää lukuisia tilanteita, joissa lasta voi kehua.

– Lasta voi kiittää pienistä arkisista asioista. Lapselle voi sanoa ”Kyllä olet jaksanut hienosti koko kauppareissun, vaikka se kesti pitkään.”

– Pohdi, mistä asiasta voisit tänään antaa positiivista palautetta lapsellesi. Mistä häntä voisi tänään kehua? Mikä tänään meni erityisen hyvin, missä asiassa onnistuttiin? Valitse sopiva hetki ja kerro tämä lapsellesi.

– Pohtikaa lapsen kanssa yhdessä, millainen temperamentti ja persoonallisuus lapsellasi on. Kirjatkaa ylös mitä kaikkea vahvuuksia siihen liittyy. Lista voi alkaa myös sanoilla, ”olen hyvä, koska…”

Vinkit antoi Satu Tallgren

– On tärkeää, että lapsella on paitsi myönteinen, myös totuudenmukainen kuva itsestään. Kehuja voi antaa eri tavoilla, hän sanoo.

Jokaisesta päivästä löytyy hetkiä, jolloin lasta voi kehua. 

– Hyvän itsetunnon taustalla on myös se, että epäonnistumiset ja pettymykset kuuluvat asiaan. Eihän kukaan meistä kaikkea osaa, ja se on ihan normaalia. Aina voi miettiä sitä, mitkä ovat lapsen vahvuudet ja hyvät alueet, mitä hän osaa. Ja niissä kannustaa ja kehua, Muuronen toteaa.

Kehun ja kannustamisen tulee aina olla aitoa ja vilpitöntä. Jos lapsi ei osaa jotakin tai hommat menevät pieleen, hänen kanssaan voi miettiä, miten asian voisi tehdä ensi kerralla eri tavalla, ja missä meni pieleen, miten voisi kehittyä.

Tallgrenin mukaan yltiöpäinen hehkutus ja ylisanojen viljely ei ole tarpeen.

– Tärkeintä on se, että lapsi saa säännöllisesti positiivista palautetta itsestään juuri sellaisena kun hän on. Lapset elävät tänä päivänä eri ympäristöissä aikamoisen arvioinnin keskellä. Kehumista ja positiivista palautetta tarvitaan, Tallgren toteaa.

Hän muistuttaa, että jokainen lapsi on yksilö.

– Kaikki tarvitsevat omanlaistansa tukea, rohkaisua ja kannustusta. On hyvä, että vanhempi tuntee oman lapsensa persoonallisuutta ja pohtii, mitä juuri tämä lapsi tarvitsee. Missä asioissa hän tarvitsee rohkaisua erityisesti, Tallgren kehottaa miettimään.

Aikuista kukaan ei kiittele siitä, että hän saapui töihin puettuna, ei alastomana. Lapselle pienetkin onnistumiset, kuten se, että sukka meni oikein päin jalkaan, ovat tärkeitä.

– Jos pukemistilanteet ovat hankalia ja lasta ei huvita pukea, joillekin lapsille voi toimia se, että yrittää kehun ja kannustamisen kautta: onpa hienoa, että tämä onnistui. Tai ruokailutilanteessa voi sanoa: osasit hienosti pilkkoa perunan. Aina ei puhuta isoista asioista, mutta ne voivat olla lapselle isoja ja merkityksellisiä, Muuronen kuvaa.

– Kaikessa korostuu ilmapiirin ja vuorovaikutuksen merkitys. Aikuisen ja lapsen välillä pitäisi olla sellainen ilmapiiri ja vuorovaikutus, että siinä voi yrittää ja epäonnistumista ei tarvitse pelätä. Sekin on luonnollista ja joskus voi epäonnistua. Ja kun onnistutaan, muistetaan kehua ja kannustaa, hän jatkaa.

Näytät nätiltä

Entä ulkonäkö: saako sitä kehua? Eikö pitäisi keskittyä taitoihin, eikä vain kauniiseen kuoreen?

Kehuttavia asioita on kahdenlaisia: on opittuja taitoja, joita tulee jatkuvasti lisää, ja persoonaan tai ulkonäköön liittyviä ominaisuuksia, jotka lapsella on ollut jo syntyessään.

– Kaikista on varmasti mukava kuulla kehuja. Jos lapsi on saanut uuden mekon ja toinen sanoo, että onpa sulla nätti mekko ja oletpa nätti, niin tokihan se tuntuu mukavalta. Toisaalta taas on taitoja, joita opitaan vain harjoittelun kautta, ja niissä on hyvä kannustaa ja siten antaa lapselle positiivista palautetta, Muuronen kuvaa.

– Palautteen merkitys on keskeinen. Toisaalta annetaan positiivista palautetta, ja jos lapsi käyttäytyy ei-halutulla tavalla, hän saa myös siitä palautetta.

Palaute riippuu käyttäytymisestä. Huomiota väärällä tavalla hinkuvan lapsen voi jättää huomiotta ja käydä myöhemmin tilanteen läpi: mitäs siellä kaupassa tänään tapahtui, sinä taisit hermostua?

– Kun tilanne käydään läpi, lapsi oppii ymmärtämään tekojen seurauksia ja mitä vaikutuksia omilla teoilla on, Muuronen sanoo.

Kehuilla ei siis ole tarkoitus sokerikuorruttaa arjen itkupotkuraivareita. Tarkoitus olisi päästä tilaan, jossa lapsi saa palautetta ja kehuja aikuiselta, joka on läsnä häntä varten.

– Kaikilta pettymyksiltä ja epäonnistumisilta ei tarvitse varjella. On luonnollista, että pettymyksiä ja epäonnistumisiakin tulee, kunhan ne ovat jossain suhteessa onnistumisiin. Keskeistä on, miten epäonnistumisia käsitellään, ettei lapsi jää yksin tilanteiden kanssa.

Lapselle tulisi kehulla viestittää, että hän on tärkeä sellaisena kun on. 

– Parhaita kehuja ovat toki lapsen persoonaa koskevat kannustukset. Lapsi itsessään on hyvä, ei vain se mitä hän osaa tai miltä hän näyttää. Jos lasta kehutaan vain ulkonäöstä eikä ikinä mistään muusta, lapsi ei saa tarvitsemaansa itsetunnon tukea omaan persoonaansa, Tallgren sanoo.

– Vanhempi voi tukea onnistumisia mahdollistamalla onnistumisen mahdollisuuksia esimerkiksi kotona. Missä asioissa lapsi voisi kokea olevansa hyvä ja taitava? Lapsen on myös tärkeä kuulla myös ihan se, että kuinka iloinen ja onnellinen vanhempi on, että sai juuri tuollaisen lapsen.