Kekkosella oli oma yhteiskuntasopimuksensa – metsään meni sekin

Juho Niukkanen puolustusministeri
Urho Kekkonen puoluetoverinsa Juho Niukkasen kanssa vuonna 1953. Lehtikuva

Luetuimmat

    Näytä lisää
    Julkaistu

    Salla Vuorikoski

    salla.vuorikoski(at)mtv.fi

    @svuorikoski

    Viime aikoina on muisteltu keskustalaisen pääministerin Esko Ahon yritystä rakentaa omaa yhteiskuntasopimustaan 1990-luvun vaikeina talousvuosina. 

    Työmarkkinahistoriaan perehtynyt SAK:n erikoistutkija Tapio Bergholm muistuttaa, että samankaltainen yritys löytyy myös 1950-luvulta. Tuolloin asialla oli maalaisliittolainen pääministeri Urho Kekkonen.

    Tavoite oli selvästi Juha Sipilän (kesk.) asettamaa kovempi.

     "Maassamme vallitseva työttömyys johtuu korkeasta palkkatasosta, tästä johtuen on kaikki yritteliäisyys kannattamatonta."

    MTK:n toiminnanjohtaja E.J. Korpela 3.2.1953 talouspoliittisen suunnitteluneuvoston työväliokunnassa. 

    (Ote Historiallisesta aikakauskirjasta 2/2005, kirjoittajana Tapio Bergholm) 

    – Kekkonen ajoi 10 prosentin palkkojen ja hintojen deflaatio-ohjelmaa.

    Heikon taloustilanteen taustalla oli Bergholmin mukaan paperiteollisuuden noususuhdanteessa tekemät yli-investoinnit ja maailmanmarkkinahintojen romahtaminen.

    Kekkosen ohjelmaan olisi sisältynyt palkka-ale, mutta myös yrityksille suunnattuja verohelpotuksia ja erilaisia julkisen talouden säästöjä, suurimpina lapsilisiin kohdistuvat leikkaukset.

    Ei tullut sitäkään yhteiskuntasopimusta.

    – SAK suhtautui asiaan hyvin happamasti. Sosiaalidemokraatit lähtivät lopulta hallituksesta pois ja enemmistöhallitus hajosi. Myös suhdanne lähti kääntymään.

    – Ei uskottu, että lyömällä kotimaista kysyntää nuijalla voidaan saada vientiä vetämään.

    Eli samanlaista keskustelua käytiin silloinkin?

    – Kyllä, mutta prosentit olivat isommat, Bergholm nauraa.

    "Työnantajillakin menee paskat housuun"

    Kekkonen hermostui, kun projekti alkoi kariutua.

    – Hänen väitetään raivonneen, että "ei tästä mitään tule, kun työnantajiltakin menee paskat housuun".

    Kekkosen ystävät, Posti-Pankin pääjohtaja Teuvo Aura ja Suomen Pankin pääjohtaja Sakari Tuomioja olivat olleet vakuuttamassa kriisin syvyyttä ja neuvoneet sen hoidossa. Bergholmin mukaan he liukenivat taka-alalle, mikä vaikutti hankkeen epäonnistumiseen. Tämä puolestaan kaihersi kavereiden välejä pitkään.

    – Kekkonen jäi siinä hyvin yksin.

    Lue lisää aiheesta:
    Sipilän hallitus Kotimaa

     

    Lue myös:

      Uusimmat

      •