Presidentti Kekkonen asutti Tamminiemeä koko 25-vuotisen virkakauden ajan. Saunaseuran lisäksi Tamminiemessä kokoontui nuorten älymystöä Kekkosen "lastenkutsuilla".
Presidentti Urho Kekkonen tapasi yhteiskunnan nuoria vaikuttajia 1960-luvulla Tamminiemessä järjestämissään illanvietoissa. Yleisradion entinen pääjohtaja Eino S. Repo, presidentin poika Matti Kekkonen sekä Tielaitoksen entinen pääjohtaja Jouko Loikkanen valitsivat vieraat "lastenkutsuille".
Kaj Chydenius oli yksi noista nuorista, joka sai kutsun Kekkosen "lastenkutsuille". Tunnettu säveltäjä kuului 1970-luvun alussa vasemmistolaisen poliittisen laululiikkeen kantaviin voimiin.
– Olihan se ilahduttavaa, että siihenastinen työni herätti niin paljon uteliaisuutta, että sain kutsun, Chydenius toteaa.
Iltamat alkoivat Kekkosen tervetuliaispuheella, johon sisältyi paljon huumoria. Vieraat ohjattiin tarkasti määrättyihin 6–8 hengen pöytiin. Kekkonen nousi omalta paikaltaan ja kulki pöydästä pöytään keskustelemaan vieraidensa kanssa.
– Hän halusi tutustua Suomen nuoreen älymystöön. Minusta se oli kunnioitettavaa, Chydenius sanoo.
Tilaisuudessa oli jonkin verran suunniteltua ohjelmaa, mutta myös paljon vapaata keskustelua. Pöydissä puheenaiheena olivat erilaiset 60-luvun teemat.
– Muistan elävästi keskustelun huumausaineista, alkoholista ja marihuanasta. Paikalla oli lääkäreitä, jotka tunsivat aihetta, Chydenius sanoo.
Näin Kekkonenkin sai asiasta tietoa, sillä tuskin hänen lähimmällä tuttavapiirillään oli kokemuksia huumausaineista.
– Lastenkutsut oli myös paikka, jossa nuoren älymystön edustajat tapasivat toisiaan. Ammattialat olivat eriytyneet, eivätkä lääkärit ja taiteilijat tavanneet tarpeeksi usein toisiaan, Chydenius kertoo.
Vaikka Kekkonen ilmoitti tervetuliaispuheessaan, että viina ei lopu, tarjoilu kuitenkin loppui siinä vaiheessa, kun pystyttiin vielä hallitusti puhumaan. Tamminiemessä ei riekuttu aamuun asti, vaan jatkoille siirryttiin halutessa esimerkiksi Kalastajatorpalle.
Kaleva-lehden mukaan Jouko Loikkanen on sanonut, ettei "lastenkutsuilla" ollut minkäänlaista vaikutusta Suomen poliittiseen elämään. Hänen mukaansa ne olivat vain hilpeää yhdessäoloa.
Chydenius toteaa, että kestit vaikuttivat ainakin osin kulttuuripolitiikkaan. Esimerkiksi sillä oli merkitystä, missä teatterissa presidentti kävi katsomassa esityksiä.
– On muistettava, etteivät nämä olleet vain Urhon, vaan myös Sylvin lastenkutsut. Sylvi kutsui Tamminiemeen nuoria kirjailijakollegoitaan, Chydenius huomauttaa.
Järjestetyt vierailut piristivät presidenttiperheen elämää, joka eli muuten omassa eristäytyneessä valtakunnassaan. Valtion päämiehen tai -naisen asema ei ole helppo.
– Olemme vastikään saaneet kuulla, kuinka Tarja Halonen on ollut yksinäinen virkakautensa aikana, vaikka onkin kova tyttö käymään teatterissa, Chydenius toteaa.
Studio55.fi/Anette Lehmusruusu